“Yes, you see, “Korea” in Finnish means like ‘decorative’, and that is why it is very funny. They are like the same word. Do you get it now?”

Tarkoittaakohan “Suomi” jotain hauskaa jollain kielellä, tuumii Akaki palatessaan kouluretkeltä Koreasta.
Kyllä, olin siis Koreassa käymässä. Sen lisäksi kävi niin ikävästi että tietokoneeni meni rikki, mutta sain sen korjatuksi. Oletko käynyt Koreassa? Siellä ei ole ilmeisesti moni käynyt, sillä me länsimaalaisen näköiset (joita oli kaksi) olimme kuin julkkiksia. Kaikki katsoivat sekavin järkytyksen ja ihmettelyn tuntein ja sitten yritettiin englanninkielisiä tervehdyksiä kuten “I hope you get better soon” tai “Don’t worry” ja jotkut uskalsivat jopa tehdä spontaanin hai five -eleen.

Korean rahayksikko on Won, niitä on Eurossa ainakin tuhat ellei enemmänkin, ja minun tilannettani ei helpottanut yhtään se että kolikot olivat aivan samanlaisia kuin Jenien vastaavat, mutta 10 kertaa halvempia, ja seteleissä oli otettu mallia Monopolista. Hotellissa oli torakka.

Koreassa on ilmeisesti aika suuri kristittyjen osuus, ja siellä olikin täsmälleen kahdenlaisia rakennuksia. Oli kaikki täsmälleen samasta mallista rakennettuja kerrostaloja vieri vieressä aina kun vuorien väliin mahtui, jokaisessa oli suuri numero kylkeen maalattuna että tiesi mihin rakennukseen palata töiden jälkeen. Ja sitten oli kirkkoja sijoiteltuna näiden betonipalikoiden väliin näköetäisyydelle toisistaan.

Paikallinen kieli on sukua kiinalle, ja sielläkin tavattiin käyttää kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, mutta sittemmin tilalle kehitettiin hangul-merkit. Hangulit saavat Pikkutunneilla-ykköspalkinnon maailman helpommasta kirjoitusjärjestelmästä. Bussin ikkunasta tarkkailin paikannimiä ja niiden aakkosilla kirjoitettuja versioita tunnin tai pari ja väitän osaavani kirjoittaa ja lukea nyt koreaa melko lailla kokonaisuudessaansa. Kuuma vihje: se ympyrä on joskus ei-mikään-ääni, se tieto helpottaa paljon oppimista.

Ai, onko muuten täällä joku joka tietää paljon japanilaisia valokuvamalleja? Tapasin erään tokiolaisen tytön Koreassa ja myöhemmin paljastui että hän olikin melko kuuluisa valokuvamalli ja laulaja. En ollut kyllä koskaan kuullut Nami Ueharasta tai hänen musiikistaan.

Niin, tämän kaiken takia tosiaan jäi yhden viikon sarjakuva välistä. Siitä syvä kumarrus, mallia vaikka tästä.

Ps. Keksin että jos sanot suomeksi “juttele”, niin se äännetään samalla tavalla kuin japanin kielen samaa tarkoittava sana! Olisikohan yleisöä japanin ja suomen kielen välisiä yhtäläisyyksiä käyttävälle sarjakuva-spinoffille Pikkutunneista?

Syysloma tuli, oli ja meni, ja onneksi tulikin, koska teki hyvää vihdoin olla tekemättä mitään. Joskin olin kahtena peräkkäisenä päivänä pidettävillä seurakunnan järjestämällä 10-vuotiaiden leirillä keikalla kerhonohjaajaystäväni Janin kanssa. Keikkasetteihimme kuului mm. Last day in Heaven, Popmusiikkia, Kirkossa, Taivas lyö tulta… toiselle keikalle saimme kaksi upeaa vierailevaa laulajatähteä Joonaksen ja Tomin tulkitsemaan Paula Koivuniemen legendaarista kappaletta Aikuinen nainen. (Heidän osuuteensa toinen leirin vetäjistä totesi että kuulosti karmealta mutta oli hieno esiintyminen). Seurakunnan touhuissa olen ollut melko aktiivisesti mukana muutenkin, mutta tämä oli ensimmäinen varhaisnuortenleiri, jolla olen töissä olematta silti isosen hommassa. Tuntuipa hyvältä päästä iltamyöhällä saunomaan (isosten jäädessä vahtimaan leiriläisten nukkumistouhuja).

Isäni on opettanut minulle autolla ajamista kesästä asti ja suurimmat koitokset eli teoriakoe ja inssi lähestyvät. Täten olin syyslomalla Juvalla liukasradalla kokeilemassa liukkaan kelin vaikutusta ajo-olosuhteiden muuttumiseen. Oli upeaa päästä kerrankin ajamaan “rallia” (isäni ei anna ajaa rallia autokouluautolla..). Ensin kävimme läpi liukasajon teoriaa, minkä jälkeen saimme kokeilla
mm. keilojen väistelyä ja kaarteessa ajamista tien pinnan ollessa hyvin liukas. Onneksi tuonne
pääsee uudestaan autokoulun toisessa vaiheessa…

En voi olla ihailematta Akakin kätten taitoja – sarjakuvat ovat yhtäkkiä saaneet taustat. Ei enää puoliksi valkoisia ruutuja. Lisäksi sadas sarjakuva löytyi. Vaan oliko se siltikään siinä, nähtäväksi jää..

Olen tietokoneen suurkuluttaja ja suurimman osan päälläoloajastaan tämä kone on yhteydessä internetiin. (Itse asiassa jos kone on päällä eikä ole yhteydessä internetiin niin jotain on vialla.) Suurelle Verkolle minulla onkin monenlaista käyttöä josta ajattelinkin kertoa tällä kertaa.

Aloitetaan pelaamisesta. Vaikka pelaaminen ei olekaan aivan internetin käytön perusasioita, on se monien tuntema keino käyttää nettiä hyödykseen. Internet on hyvä keino hankkia itselleen aina uutta pelattavaa, mutta tärkeämpää on mahdollisuus pelata muiden kanssa. Monet pelit, varsinkin FPS;t loistavat vain kun niitä pelataan oikeita ihmisiä vastaan.

Internetselain (minulla tätä hommaa hoitaa Opera) mahdollistaa paljon. Luen ja kirjoittelen erilaisille internet foorumeille, luen nettisarjakuvia ja Google readerin avulla selaan slashdotin ja Diggin uutisia. Tuossa pääsääntöiset käytöt selaimelleni, myös satunnaista Deviantartin, Youtuben ja College Humorin selaamista muun muassa.

Ja internet antaa myös mahdollisuuden katsoa monet TV-sarjat ja elokuvat milloin haluaa.

Ei pidä myöskään unohtaa internetin suomaa mahdollisuutta reaaliaikaiseen keskusteluun ystävien (ja vihamiesten) kanssa. Minun tapauksessa käytössä on enimmäkseen Skype ja Trillian (jota käytän ”mesenä”). Irc on käytössä vähemmän, mutta joskus harvoin sekin.

Tässä päivinä muutamina istuin tavalliseen tapaani lattialla syömässä päivällistä matalalta pöydältä suunnattoman telkkarin edessä. Täkäläiset televisio-ohjelmat ovat suuressa määrin erilaisia puheohjelmia ja värikkäitä lavasteita. Vaikka ohjelma olisikin vaikkapa dokumentti, siinä on silti studioyleisö ja sen lisäksi ryhmä studiovieraita jotka katsovat tätä dokumenttia. Heidä reaktionsa sitten näytetään huippukohdissa.

Sitten tuli lyhyt ohjelma jossa urhea japanilainen vieraili Suomessa! Muistaakseni paikkakunta oli Kauhava ja siellä sitten harrastettiin rullaluistelua ja grillausta. Ohjelma huipentui saunomisen maailmanmestaruuteen, jossa japanilainen heppu näytti pärjänneen aika hyvin. Mainoskatko alkoi aivan ilman mitään merkkiä, kuten täällä on tapana, ja ehdin käydä hakemassa kameran ja nappasin muutaman kuvan.

Huomatkaa kuinka lähes jokainen lause ohjelmassa, myös siis japaninkieliset, on tekstitetty suurilla, värikkäillä kirjaimilla. Olen päättänyt että näin tehdään koska telkkaria katsotaan usein myös junassa kännykästä. Näyttö on pieni ja usein ei kuule puhetta lainkaan.

Oikeassa yläkulmassa on ominainen pieni ruutu jossa näytetään studiovieraiden tai juontajien reaktioita. Tämä oli kiusallista kirjoittamispäivän aamuna, kun Huomenta Japani -ohjelma uutisoi tulipalosta ja mahdollisista kuolonuhreista.

Tässä ohjelmassa on aika paljon ruututilasta jätetty polon saunojan näyttämiseen, mutta varsinkin aamuohjelmissa näytön jokainen laita on pullollaan tietoa päivän säästä, päivämäärästä, kellonajasta, uutisotsikoista, vieraiden reaktioista ja tekstityksistä. Joskus myös sponsorien nimiä ja tulevia ohjelmatietoja näytetään.

Niin käy joskus ja nyt kävi näin sanovat muutamat lentävät lauseet. Itselläni kävi nyt niin että kävin juuri palauttamassa postiin tilaamani mp3-soittimen joka oli äärettömän tiheä. Laatikossa, jossa soittimeni tuli, ilmoitettiin paketin massaksi 1 kg ja tilavuudeksi 0,00 m³. Tiheyshän lasketaan kaavalla massa jaettuna tilavuudella ja tässä tapauksessa jakajaksi tulee nolla, jolloin osamääräksi tulee ääretön. Hassua, luulin että ääretön on vain käsite..

Lisäksi kolmen kuukauden jahkailun jälkeen sain aikaiseksi asiakaspalautettua tilaamani USB-miniakvaarion koska olin saanut muovikalojen kodin, joka meni äkkiä särki. Sain uuden tilalle ja sehän toimii kuin unelma.

Jo pelkästään ensimmäisen jakson aikana olen onnistunut pitämään kolme aamunavausta. Jostain syystä vuoroja lykätään minulle vähän väliä.. ja viimeisin pitämäni oli kymmenes Yhteiskoulussa avaamani päivä. Osasta olettekin saaneet jo nauttia pikkutunneilla ja lisää settiä tulossa epäsäännöllisin väliajoin.

Täällä näkee usein todella huonoa englantia. Luultavasti juuri samaan tapaan kuin meillä länsimaissa on suosittua ottaa kiinalaisia merkkejä tatuoinneiksi ja pukeutua japaninkielistä tekstiä esittävään teepaitaan, täällä kaikenlaisiin painotuotteisiin lisätään englantia (joskus myös ranskaa ja saksaa) koska se näyttää hyvältä. Sisällöllä ei ole niinkään merkitystä, sillä harvoin niin vaatetta, tatuointia tai mainosslogania käyttävä kuin ne suunnitellutkaan osaa englantia (tai japania, jos puhutaan länsimaisesta muodista).

Noh, sen hauskempaa minulle ja muille jotka tajuavat huumoria. Bongaan päivittäin toinen toistaan hauskempia paitoja ja sloganeja.

Mutta! Eilen olin Sapporossa arvioimassa uusia iPodeja, kun törmäsin isoon hyllylliseen suojakoteloita em. soittimille. Niiden nimi on Einö ja iskulause ytimekkäästi “Iloinen multimedia elinikäinen einö”.

Tänä viikonloppuna on kesäfestivaali. Eräässä festivaalikojussa kilpailtiin kalojen onginnassa paperisella haavilla. “Mitä voitin?” kysyin innokaana kun nappasin neljä kalaa ennen haavin hajoamista. Noh, en voi sanoa ettei se ollut odotettavissa, mutta voitin neljä kultakalaa.

Mitä minä kultakaloilla! Siinä ne sitten killuivat muovipussissa! Laitoin ne kulhoon ja menin nukkumaan.

Aamulla koetin syöttää niille herkullista voisarvea, mutta eipä se Leonardolle, Rafaelille, Michelangelolle ja Dalille (nimesin ne illalla) kelvannut. Netistä löysin ohjeita tarjota salaattia, mutta sitäkin söivät vain suurimmat yksilöt. Pienemmät eivät jaksaneet purra.

Tässä kuvia.

Myöhemmin kävin ostamassa kalanruokaa ja annoin sitä varovasti. Tietääkö kukaan miten kultakaloja hoidetaan? Voiko niitä kouluttaa, ja jos voi, oppivatko ne koskaan kommunikoimaan?

Aloitin japanilaisen koulun. Koulussa käytetään koulupukua, joka on pojilla suorat housut ja kauluspaita, ja tytöt pukeutuvat kuin Aku Ankka hameessa. Kaikki englanninopettajat eivät osaa englantia, ja venäjän opettaja osaa paremmin kuin kukaan englantia opettavista. Onneksi koulussa työskentelee muutama natiivi englantilainen, joiden kanssa voi virnuilla salaisesti kun yleisötilaisuudessa kauittimista kehotetaan “please crap your hands!”

Opiskelen nykyään myös venäjää!

Raaka kala maistuu aivan raa’alle kalalle ja laiskuudelle. Jos ei jaksa tehdä kalalle mitään niin miksei sitä tietenkin sellaisenaankin voisi syödä. Sitä paitsi, tekeväthän karhut ja kuningaskalastajatkin niin. Jopa uljaat sinivalaat. (more…)

Terve, saavuin juuri Japaniin. Täällä on kaikkien aikojen helleaalto juuri meneillään.

Asun Hokkaidon saarella, aivan pohjoisessa, onneksi. Nagoyan lentoasemalla etelä-Japanissa pistin vain kerran pääni ulos kun odottelin jatkolentoa. Lento-aseman maisematasolla terminaalin katolla sain saman tien tumman rusketuksen ja lentolippuni syttyivät tuleen. Onneksi itsepalveluautomaatti tarvitsee vain passin skannattavaksi ja tulostaa uudet liput.

Ensitunnelmat: täällä on kohtuuttoman lämmin (tänään vain 30°C), autot ovat pieniä ja ruoka herkullista.

Toiset tunnelmat: totta puhuen, kaikki täällä on melko pientä. Paitsi televisiot, ne ovat valtavia ja samoin myös kaukosäätimet. Suuria kaukosäätimiä tarvitaan jotta kaikki kanavat mahtuisivat omille nappuloilleen. Toisin kuin Suomessa, missä ollaan vähän puolessä välissä, täällä kaikki ohjelmat tulevat laajakuvana. Paikalliskanavatkin näyttäisivät tulevan teräväpiirtoisina. Vaikken paljon ohjelmista ymmärräkään (ei niinkään kielen takia vaan siksi että ohjelmat todella ovat erikoisia), ainakin ne hivelevät silmiäni.

Hivelemisestä puheen ollen, olen nähnyt enemmän hieromatuoleja kuin tavallisia nojatuoleja.

Sähköjohtojen liittimet (siis ne seinässä olevat porsaan nenältä näyttävät osat) ovat niin ikään pienempiä ja tuottavat vähemmän jännitettä. Kävin vaatimattomassa pienen kirkonkylän kokoisessa paikallisessa elektroniikkaliikkeessä ostamassa sopivat johdot tietokoneelle ja Nintendo DS:llä (toimii hyvänä sanakirjana).

Tätä kirjoittelen nyt “ihan tavallisella perusyhteydellä, jonka nopeutta en tiedä.” Pikainen nopeusmittaus paljasti nopeudeksi 15M/3M, tiedoksi niille joita moiset asiat kiinnostaa. Raportoin kun löydän pahamaineisen satamegaisen nettiyhteyden jostain. Saatan myös ladata musiikkia, elokuvia ja muuta digitaalista viihdettä.

Lisään valokuvia kunhan olen niitä kylliksi mainituista asioista ottanut.

Ps. Tässä vielä kuva-arvoitus:

T

Vihje: söin tänään sen makuista jäätelöä.

1. The Legend of Zelda

Loistava seikkailupeli, jossa urhea seikkailija Link pyrkii pelastamaan prinsessa Zeldan. Juonellisesti peli ei ole häikäisevä, mutta pelin laajuus ja toimiva pelattavuus antaa sen anteeksi. Peli aloitetaan suurelta maailmankartalta, ilman miekkaa tai muitakaan varusteita. Periaattessa peli on yksinkertainen, etsi luolasto, tyhjennä se vihollisista, apuvälineistä ja mystisen triforcen palasta ja siirry ulos etsimään seuraavaa luolastoa.

2. Mega Man 2

Mega Man 2 oli eräitä lempipelejäni lapsena ja se on kestänyt ajan hampaan otteen. Mega Man 2 on mielestäni paras sarjan peleistä. Jos joku ei tiedä, niin Mega Man pelit ovat tasohyppelyitä, joissa edetään haluamassaan järjestyksessä kenttiä hyvppien ja ammuskellen. Mikä tässä pelissä on niin hienoa hyvän pelattavuuden ja upeiden kenttien ja loppuvastustajien lisäksi on pelin musiikit. Mega Man 2 pitää sisällään joitain parhaita NESsin musiikillisia taidonnäytteitä.

3. Super Mario Bros 3

Tämä ei pahemmin selittelyjä kaipaa. Sarjansa paras laajin ja haastavin peli NESsille. Ja kenkä.

Viime vuosina suosiota kasvattanut sarjakuvien alagenre – vaikeasti kirjoitettavan nimiset sarjakuvat – kiehtovat minua. Tässä kolme parasta.

1. The Perry Bible Fellowship www.pbfcomics.com
   

Nicholas Gurewitch piirtää upeaa sarjakuvaa, joka ilmestyy epäsäännöillisesti, ehkä kerran viikossa. Aihepiireissä tai edes piirrostyylissä ei ole mitään yhtenäisyyttä jaksojen välissä mutta kaikki ovat hauskoja. Hän luonnehtii naurua näin:

“Nauru on aivastuksenomainen refleksi, jonka laukaisee äkillinen inormaation tulva lukijan tajunnassa – usein esimerkiksi paradoksin, hullunkurisen ilmeen tai tissin muodossa.”

2. Xkcd www.xkcd.com

Xkcd ei ole edes lyhenne mistään, joten se on erityisen hankala muistaa. Yleensä käytän muistisääntönä “se erikoinen tikku-ukkosarjakuva on niiq 10 000 CD:tä eli X k CD piste com.”

3. Saturday Morning Breakfast Cereal www.smbc-comics.com

Lauantaiaamun aamiaismurot on lähes päivittäinen, usein yksiruutuinen sarjakuva. Tämä, kuten muutkin, ovat vieraalla kielellä, parasta siis vain tyytyä lukemaan Pikkutunneilla-sarjakuvaa.

Olin viikon 27 viikonloppuna eli 6.-8.7.2007 Anttolaan kuuluvan Luonterin alueella Neitvuorella vaeltamassa. Retkikuntaamme kuuluivat lisäkseni Maria, Taru ja Mervi eli koko komppania käy samaa koulua. Perjantaina lähdimme liikkeelle vuoren juurelta parkkipaikalta ja suuntasimme rinkat selässä kohti Hiidenkotaa, jonne matkaa kertyi vajaat 6 kilometriä. Kodalla uimme sekä lämmitimme ruokaa nuotiolla ja illan tullen yövyimme kodassa, kun siihen kerta oli mahdollisuus (siitä huolimatta että superpartiolaisellamme Tarulla oli itse pystytettävä laavu mukana).

Lauantaina suuntasimme Pitkäjärven laavulle, jonne pienen eksymisen (lue: ylimääräisen kiertämisen, koska emme huomanneet reittiä osoittavan kyltin osoittavan sekä meno- että tulosuuntaamme, joten lähdimme reippaina kävelemään suolle) jälkeen onnistuimme löytämään tiemme. Matkaa kertyi parin kilometrin kierto mukaanlukien noin 10 kilometriä. Ajoituksemme oli melko lailla passeli, sillä “kotiutumisen” ja uinnin jälkeen alko pian tulemaan taivaalta vettä ja salamia. Pikkutunneilla innostuimme pelaamaan bändipeliä, jossa yksi osanottajista sanoo jonkun bändin tai laulajan nimen (esim. Whisper), minkä jälkeen seuraava sanoo bändin tai laulajan nimen, jonka ensimmäinen kirjain on sama kuin edellisen artistin viimeinen (esim. Reijo Taipale). Yksinkertainen, mutta hauska seurapeli.

Sunnuntaina matkasimme (suurimmaksi osaksi sateessa) eräälle info/pysäköintipaikalle, johon liittyi eräänlainen kotiseutumuseo, jonka edesmenneet pelto- ja puutyökalut sekä vanhat perämoottorit kävimme katsastamassa. Ennen pitkää kyytimme saapui ja väsyneinä, mutta onnellisina huristelimme kaupunkiin.
Kotiin päästyäni huomasin asuvani melko modernissa talossa, sillä kotoamme löytyvät mm. suihku, hella, mikroaaltouuni, vesivessa ja sähkövalot.

Retken aikana talsimista kertyi n. 20 kilometriä. Reissun fyysisestä rasittavuudesta huolimatta olimme tyytyväisiä reissun kokonaisuuteen, sillä oli hauskaa ja suuremmilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Hyvässä seurassahan jaksaa aina… ja nautimmekin siinä määrin että odottakaas vaan – me palaamme vielä!

Kämppi kommentoi uusinta sarjakuvaa tänään:

” tällä ei varmaan oo mitään tekemistä akakin japanireissun kanssa “

Kämppi arvasi väärin, sillä sillä on tekemistä sen kanssa. Minä, Akaki, lähden ensi lukuvuodeksi vaihto-oppilaaksi Japaniin ja otan Moskan mukaani.
Menen opiskelemaan pohjoisen Chitosen kaupungin lukiota vastaavaan kouluun ja aion raportoida tässä blogissa kuulumisiani Japanista. Myös Moska siis lähtee vaihto-oppilaaksi samaan aikaan ja Piikki ja Sirkku jäävät Suomeen. Sarjakuva pysyy kuta kuinkin ennallaan, välillä seurataan Moskan edesottamuksia Japanissa (eli omiin tositapahtumiini liittyviä vitsejä) ja loput on sitten perinteistä Pikkutunneilla-tyyliä; kielellä leikkimistä ja meta-huumoria.

Puristit älkööt huoliko, Pikkutunneilla-sarjakuvien muuttumista mangoiksi ei tarvitse pelätä, olen aina pitänyt enemmän passiohedelmistä.

Japanin kieltä olen jokusen vuotta opiskellut vaihtelevalla menestyksellä, mutta itse Japanin maasta ja kulttuurista en tiedä muuta kuin mitä Lost in Translation ja Nousevan auringon Kajo on minulle opettanut. Joku minua viisaampi voisi ihan ensi töikseen kertoa miksi kummassa kaupoissa on aina se kissa vilkuttamassa, eikö se näytä siltä kuin se hätyyttäisi asiakkaita pois?

Tällä viikolla väritin sarjakuvan Aleksin lomaillessa. Ankaraa hommaa tuo värittäminen. Vielä kun oli taustatkin tässä jaksossa tavallisen valkoisen kulissin sijasta. Jottei koko aamupäivän kestänyt työrupeama menisi aivan hukkaan, annan teille erikoisherkkuna täysikokoisen version sarjakuvasta. Olemme toimituksessa huomanneet että kaikki sujuu paremmin, etenkin värittäminen, kun kuvan antaa olla reilusti ylisuuri.

Kas tässä, klikatkaa tuota:

Pitkällisen tutkimuksen jälkeen Pikkutunneilla.com-toimitus on koonnut viisi parasta tapaa hankkia kaikille rakkaita nallekarkkeja halvalla.

1. Osta Euroshopperin Gummy bears -pussi. 350g, 1,60€. Sellaisenaan ne ovat löllöjä ja pahanmakuisia ja niistä jää erikoinen säilöntäaineen haju käsiin. Avaa pussi, voit syödä muutaman, mutta sitten jätä pussi avonaisena huoneenlämpöön viikoksi. Karkit kuivuvat ja niistä tulee ns. pro-nalleja eli samanlaisia kuin ne kalliimmat. Hariboko niitä tekee.
2. Osta Euroshopperin Gummy bears -pussi. 350g, 1,60€. Sellaisenaan ne ovat löllöjä ja pahanmakuisia ja niistä jää erikoinen säilöntäaineen haju käsiin. Avaa pussi, voit syödä muutaman, mutta sitten jätä pussi avonaisena huoneenlämpöön viikoksi. Karkit kuivuvat ja niistä tulee ns. pro-nalleja eli samanlaisia kuin ne kalliimmat. Hariboko niitä tekee.
3. Osta Euroshopperin Gummy bears -pussi. 350g, 1,60€. Sellaisenaan ne ovat löllöjä ja pahanmakuisia ja niistä jää erikoinen säilöntäaineen haju käsiin. Avaa pussi, voit syödä muutaman, mutta sitten jätä pussi avonaisena huoneenlämpöön viikoksi. Karkit kuivuvat ja niistä tulee ns. pro-nalleja eli samanlaisia kuin ne kalliimmat. Hariboko niitä tekee.
4. Osta Euroshopperin Gummy bears -pussi. 350g, 1,60€. Sellaisenaan ne ovat löllöjä ja pahanmakuisia ja niistä jää erikoinen säilöntäaineen haju käsiin. Avaa pussi, voit syödä muutaman, mutta sitten jätä pussi avonaisena huoneenlämpöön viikoksi. Karkit kuivuvat ja niistä tulee ns. pro-nalleja eli samanlaisia kuin ne kalliimmat. Hariboko niitä tekee
5. Osta Euroshopperin Gummy bears -pussi. 350g, 1,60€. Sellaisenaan ne ovat löllöjä ja pahanmakuisia ja niistä jää erikoinen säilöntäaineen haju käsiin. Avaa pussi, voit syödä muutaman, mutta sitten jätä pussi avonaisena huoneenlämpöön viikoksi. Karkit kuivuvat ja niistä tulee ns. pro-nalleja eli samanlaisia kuin ne kalliimmat. Hariboko niitä tekee.

Jos hinta ei ole ongelma, kannattaa mennä Otso-apteekkiin ja ostaa mitä tahansa. Sieltä saa pienenpienen pussillisen luomunalleja, joka sisältää noin 5 luontaisväreillä värjättyä, herkullista nallen muotoista viinikumimakeista. Toista 140 kertaa ja saavutat saman määrän kuin keinoilla 1.-5. Lisäksi saat kattavan varaston bebanteenia, antihistamiinia ja kyypakkauksia.

Ps. Muista myös nk. Moskan tekniikka. 

Pikkutunneilla.comin kävijätilastoja on aina mielenkiintoista seurata. Sieltä selviää kaikki asiat mitä vain voi kuvitella (jopa se, mitä kävijä voi kuvitella ja sen muutos ajan suhteen). Ehkä mielenkiintoisinta on se että, siinä missä alati kasvava lukijakunta on ollut monta vuotta aina noin puoliksi Mikkelistä kotoisin, on se nykyään siirtynyt suurimmaksi osaksi Helsinkiin ja sen ympärille. Viimeisen kahden kuukauden ajan 50% lukijoista on ollut helsinkiläisiä, noin 25% mikkeliläisiä ja loput ripoteltuna ympäri Suomea. Kuopiossa on myös jonkun verran tiheämpää kuin muualla.

—>

Voidaan siis sanoa että lukijakunta on siirtynyt etelämpään pääkaupunkiseudulle, ja samalla tämä lukijakunta on myös kasvanut jatkuvasti. Suomessa ollaan useaan kertaan harkittu kuntien määrän merkittävää vähentämistä kuntaliitosten avulla. Pikkutunneilla.comin lukijakuntaa ei ole harkittu liitettävän mihinkään

Katsokaa minkälaisen lelun ostin:

Sen nimi on “R4″ ja sen avulla voi pelata laittomasti hankittuja pelikopioita Nintendo DS:llä. Kiistän kaikki huhut että tämä ostos on missään yhteydessä siihen että tällä viikolla on täällä sivulla ollut aika hiljaista ja Samuli on kirjoittanut lähes kaikki viimeisimmät artikkelit.

No, pointtina on siis se että laitetaan muistikortti kiinni tietokoneeseen, ladataan netistä siihen kaikki mahdolliset DS- ja Gameboy-pelit mitä voit kuvitella, tökätään muistikortti pelilaitteeseen ja sitten voi valita mitä niistä haluaa pelata ja ne toimivat kuin kaupastakin ostetut. Siinä USB-laitetta kerrakseen Samuli, leiki nyt vain sillä USB-akvaariollasi!

No, parhaiksi peleiksi voin mainita Super Marion. Oikeastaan kaikki eri Mario-pelit mitä tähän saa ovat tosi hyviä. Kannattaa kokeilla myös Elite Beat Agents -peliä, jossa näpytellään näyttöä musiikin tahtiin ja taustalla tanssii agentteja ja vaikka mitä muita hahmoja ja jokaiseen kappaleeseen liitty jokin tarina.

Jos löytyy langattomia verkkoja, niin tällä laitteella pääse nyt nettiin ja irkkaamaankin jos tarvitsee.

Huomenna on viimeinen koulupäivä. Tai koettahan se tarkoittaa, ja sen jälkeen vielä lyhyt kevätjuhla. Ensi viikoksi menee tämä tietokone huoltoon. Uusi sarjakuva kyllä tulee taas maanantaina, mutta esimerkiksi Yhdyssanavihjeen vastauksien tarkastelu jää vähemmälle (paitsi jos tällä geimboilla sen teen).

Totuuden olemus ja merkitys on kiehtonut ihmistä pitkään, sillä jo antiikin filosofit ovat pohtineet mitä totuus oikeastaan on. Erään määrittelyn mukaan väite on tosi jos se vastaa tosiasioita eikä ole ristiriidassa muiden väitteiden kanssa.

Sanonnan mukaan lapsen suusta kuulee totuuden. Onhan sanomattakin selvää että jos lapsi on kuullut äidin sanoneen ystävältään joululahjaksi saamaa villapaitaa rumaksi ystävän kuulematta mutta tämän luona kyläillessä äiti kehuukin paitaa, lapsi oitis ilmoittaa ääneen että äiti on väittänyt jotain aivan muuta.

Toisaalta humaltuneen henkilön puheessa on useimmiten monenlaisia totuuksia. Alkoholin vaikutuksesta ihmisestä tulee rentoutuneempi ja estottomampi, jolloin hän voi lähes kenelle tahansa paljastaa pahoja tapojaan, kehen on ollut salailemalla ihastunut jo pitkän aikaa tai vaikka tunnustaa ettei ole kirjoittanut nettisivuilleen blogia puoleen vuoteen.

Elokuvissa on kerta toisensa jälkeen esiintynyt mitä erilaisimpia valheenpaljastuskoneita, kuten esimerkiksi komediaelokuvassa Perhe on painajainen (Meet the Parents, USA, 2000), jossa Gregin naisystävän isä on rakentanut armottoman koneen, jota hän käyttää mm. vävyehdokkaiden testaamiseen.

Kuten me kaikki tiedämme, Wikipedia tietää lähes kaiken ja kaikki, minkä se tietää, on totta.

Nokkelimmat pokkelimmat taisivat jo huomata, että tässä ovat vasta sopan ainekset. Eli minua kiinnostaisi tietää, mitä tapahtuu jos humaltunut lapsi laitetaan kiinni valheenpaljastuskoneeseen ja hän toteaa että “tämä väite ei ole totta” perustellen väitettään sillä, että Wikipediassa sanotaan niin?

Olen onnistunut puolivahingossa kartuttamaan sanavarastoani sanalla ‘lollox’ nauramisen sijaan. Lolloxista tulee mieleen Kellogg’s, joka liittyy olennaisesti muroihin. On olemassa myös renkaan muotoisia muroja, mutta myös autossa on renkaat. Sen sijaan en mennyt eilen vappua juhlistamaan keskustan tuntumaan autolla, vaan polkupyörien polkupyörällä eli rakkaalla 70-luvun jopollani. Meininki kaupungissa oli suunnilleen yhtä riehakas kuin vuodenvaihteessakin ja oli mukava nähdä tuttuja. Sää tuntui noudattavan Murphyn lakia, sillä lämmintä ja aurinkoista tuli vasta vappupäivänä eikä itse vappuaattona.

Rattoisia vappuja toivotetaan ruotsiksi “Klara vappen!” mikä vaikuttaa mielestäni aika erikoiselta, sillä “klar” tarkoittaa tietääkseni selvää. Ehkä tässä kohtaa törmäävät kaksi eri kulttuuria toisiinsa, sillä Suomessa selvän vapun toivottamista luultavasti katsellaan näillä kulmilla oudoksuvin silmin.

Se siitä. Motivoitukaa opiskelemaan, sillä lukiolaisilla ja peruskoululaisilla on enää parikymmentä koulupäivää kesäloman alkuun.

Tällaisen sarjakuvan luonnostelin joskus. Sen hauskuudesta huolimatta vitsi (tai sen puuttuminen) ei mennyt Akakin sensuurista läpi, joten päädyin raakaversion skannaamiseen ja postaamiseen. Kärsikää tai nauttikaa.