Pikkutunneilla.com

Mikkelissä on paraikaa menossa jännittävä Agenttiseikkailu.

Agenttiseikkailu on nyt käynnissä kolmatta kertaa. Peliin on ilmoittautunut 44 agenttia. Jokainen pelaaja saa salaisessa kirjekuoressa erään vasta-agentin valokuvan ja nimen ja ottaa tehtäväkseen lähteä salamurhaamaan tämä henkilö. Samalla pelaajat myös tietävät olevansa jonkun toisen agentin kohde. Kohteensa löydettyään agentti likvidoi toisen siististi vesipyssyllä. Kuollut pelaaja antaa oman kohteensa tiedot ja valokuvan eteenpäin hänet voittaneelle ja näin peli jatkuu.

Pelaajat eivät yleensä tunne toisiaan, eivätkä voi mitenkään tietää kuka on pelissä ja kuka ei. Missään ei voi tuntea oloaan turvalliseksi, vaara voi vaania jokaisen kadunkulman takana tai vaikka takapihalla. Koskaan ei myöskään tiedä milloin etsimänsä vasta-agentti saattaa kävellä vastaan. Hermojaraapivaa piinaa ja väijyskelyä kestää kolme viikkoa, minkä jälkeen eniten päänahkoja kerännyt pelaaja ja pisimpään elossa selvinnyt agentti palkitaan rahapalkinnoin.

Aikaisemmista kerroista poiketen tänä vuonna jo eliminoidut pelaajat saavat mahdollisuuden palata peliin. Laiskasti pelanneiden tai sääntöjä rikkovien agenttien perään nimittäin värvätään pelistä pudonneiden joukosta erityisiä palkkamurhaajia, jotka pääsevät takaisin peliin, jos onnistuvat hoitamaan rangaistuksen saaneen pelaajan pois päiviltä.

Sateisesta, koleasta ilmasta huolimatta luodit ovat sinkoilleen ja kynnet kylmeneet. Peli ei ole pyörinyt kirjoitushetkellä edes kokonaista viikkoa ja jo 19 epäonnekasta vakoojaa on siirtynyt autuampien salaisten organisaatioiden palvelukseen.

Pikkutunneilla.com osallistui toimintaan keskiviikkona jakamalla pelaajille salaista tietoa. Jottei vakoojan elämä kävisi liian leppoisaksi, pelaajille, näet sen, annetaan aika ajoin ratkaistavaksi koko kaupungin alan kattavia vihjeketjuja. Yksi vihjejahdin useista vihjeistä oli piilotettu aivan kaikkien silmien eteen Pikkutunneilla.comin etusivulle. Keskiviikkona kello 16 - 19 tämän viikon sarjakuvan tilalla komeili tälläinen vihje:

Vaikka etenemisohjeet olivat näkyvillä heti etusivulla, sivuston hakukoneen lokitiedoista löytyy erikoista dataa:

Kysymys kuuluukin: oletko sinä salainen agentti?

Tämänkin sain halvalla Japanista kun ostin. Pienenpieni radio-ohjattu lentokone! Se on punainen ja siinä on kaksi siipeä. Tälläistä olen tahtonut jo pienestä lapsesta lähtien! Veljelleni ostin pienen helikopterin.

Tässä videota lentokoneen yhdeltä ensimmäisistä lennoista:

Lasku taisi valitettavasti jäädä hieman kuva-alueen ulkopuolelle. Kerrotaanko että se onnistui erittäin hyvin ja oli pehmeä ja tasainen.

Sillä välin kun Suomessa nauretaan Hulluille ninjoille ja Reiälle seinässä, Japanin videosivustoilla on uusi ilmiö.

Otetaan rakastetun iskelmälaulajan Dannyn ja Suomen kauniimmaksikin palkitun Armi Aavikon musiikkivideo I Want to Love You Tender — joka on jo pidemmänkin aikaa tullut tunnetuksi maailman huonoinpana musiikkivideona — ja leikellään ja liimataan se omaan mielikappaleeseen koreografiaksi. Videon otsikoksi “maailman tyylittömin versio kappaleesta x” ja olet mukana japanilaista internetilmiötä. (more…)

Sain tiedon työstä Mikkelin työvoimatoimiston nettisivuilta ja kävin täyttämässä paperihakemuksen paikan päällä. Kolme ja puoli kuukautta kestävä työsuhteeni Mölnlyckellä Mikkelin tehtaalla on päättynyt. Tällä hetkellä työskentelen samassa paikassa jatkosopimuksen alla tiimiohjaajan ehdotuksesta. Tämänhetkinen työsuhteeni kestää lokakuun puoliväliin asti, minkä jälkeen aloitan siviilipalveluksen.

 Mölnlyckellä, tai tuttavallisemmin (”mikkeliläisittäin”) Mölkkärillä, olen siis toiminut toukokuun 12. päivästä asti käsinpakkaajana. Kuten arvata saattaa, pakkaan käsin erikokoisia mm. leikkaussaleissa käytettäviä laastareita. Eniten pakkaamani laastereiden halkaisijat vaihtelevat 10 senttimetristä 15 senttimetriin asti. Ironista on, että itse pakkauspuuhissa sormiin tulee usein haavoja. Työ on ollut alusta asti kolmivuorotyötä eli olen tehnyt toistuvasti viikon yövuoroa (klo 22-06), iltavuoroa (14-22) ja aamuvuoroa (06-14).

Tässä plussia ja miinuksia kyseisestä hommasta kesätyön kannalta: (more…)

Minulla on kamala salaisuus paljastettavana: en osaa kuukausien nimiä.

Suomeksi osaan muutamat tärkeimmät kuten joulukuun, jonka nimeämiselle on selkeä syy, ja tammikuun koska se on ensimmäinen. A priori muistuu myös oman syntymäpäivän kuukausi lokakuu. Muut kuukaudet: mysteeri!

Uskaltaako kukaan muu tunnustaa?

Englanniksi muistan hieman enemmän, mutta sekoitan syksyn tienoon kuukaudet liian usein. Ruotsin ja ranskan kuukaudennimet olen opiskellut mutta autuaasti unhoittanut.

Mutta minulla onkin ehdotus! Mitä jos otettaisiin mallia japanin kielestä, jossa kuukausien nimistä on ja aikoja sitten luovuttu ja kutsutaan kuukausia numeroilla. Tammikuu on numero yksi ja sana kuu, kas näin: １月. Lokakuusta tulee 10-kuu ja joulukuusta 12-kuu.

Minun ehdotuksessa otettaisiin siis vauhtia puhekielen nopeasti numeroita lueteltaessa käyttävistä numerosanoista. Yy, kaa, koo, nee ja vii. “Kyykuu” on johdettu useampien kymmenien tapauksessa käytettävästä laskutavasta “kaakyy, kookyy, neekyy, viikyy”. Se voisi olla myös kytkyy tai kymkyy. Kirjoittaessa päivämääriä numeroilla, voitaisiin merkitä numeron perään kirjain Q. Esimerkiksi 26. 10Q olisi “kahdeskymmeneskuudes kyykuuta”. Q helpottaisi erottamaan kumpi numeroista on päivämäärä ja kumpi kuukausi, sekä ihan suorana ääntämisapuna, sillä se tulee sekä merkinnässä että ääntämisessä numeron jälkeen.

Kuukausi sitten tiivistin Pikkutunneilla-sarjakuvan itse parhaiksi päättämäni palat yhdeksään sivuun. Osallistuin näillä myös Kemin sarjakuvakilpailuun ja ne menevät myös portfoliooni.

Nämä jaksot ovat siis vanhan kierrätystä ja vitsit vanhoja, mutta määrä korvaa laadun. Tällä viikolla tulee siis joka päivä yksi jakso! Ja vielä ensi viikon puolellekin jatkuu!

Aloin tänään käyttämään Twitteriä. En oikeastaan tiedä mitä minä sillä teen, mutta ajattelin kokeilla, miten se toimii minulla.

Niille jotka eivät tiedä, mistä minä puhun, niin Twitter on internetsivusto, johon rekisteröidyttyään voi kirjoitteilla lyhyitä (max 140 merkkiä) viestejä. Siinä on myös seuraajasysteemi, jolla voit saada ystäviesi taikka muiden kiinnostavien ihmisten viestit näkymään omalla etusivullasi, voit myös suunnata viestejä näille henkilöille ja vaikka vaihtaa kuulumisia. Sitä on vaikea selittää, mutta kun sen näkee, niin järjestelmän tajuaa helposti.

Minä tulen todennäköisesti kirjoittamaan tuonne ainakin satunnaisia ajatuksia jotka ehkä joskus kehkeytyvät blogiposteiksikin. Aiheita kun kuitenkin on useinkin, mutta laiskuus iskee vastaan. 140 merkkiä jaksaa kirjoittaa aina ja jos tuntuu, että se ei millään riitä, niin voin aina sitten tehdä aiheesta täyden kirjoituksen tänne.

Jos kukaan lukioista käyttää tätä internetpalvelua niin minut löytää sieltä nimimerkin Apusp takaa.

Ja tämän pelottavasta puolesta kertoi osuvasti Penny Arcade.

Täällä ei olla aina aivan varmoja ovatko esimerkiksi hissit japanilainen keksintö ja onko niitä ulkomailla ollenkaan. Hissit ovat kyllä asiaa miettien niin käytännöllinen ja laiska laite että ne voisivatkin olla japanilainen omituisuus. Videopeleistä sitten ollaan täällä sataprosenttisen varmoja että ne ovat vain japanilaisten oma juttu eikä Nintendoa ole muualla.

Sitten on asioita, joita ei todella ole muissa maissa, ja näitä japanilaiset itse olettavat olevan kaikkialla.

Tässä kahvihyytelöä!  Näyttääkö herkulliselta? Täällä kuvitellaan että te suomalaiset kaikki syötte tätä ihan aina.

Ja sitten ontologinen ongelma tälle päivälle: minä tosiaan nautin purkillisen tänään. Se oli aika makeaa ja vaikka maku oli selvästi kahvia, hyytelömäinen koostumus muutti makua mystisesti. Saatin sen suuhun lusikalla, mutta en pureskellut. Kahvi on juoma. Joinko minä vai söinkö? Help!

Japanilaiset tykkää kirjoittaa tosi paljon pieneen tilaan.

Vertaa japanilaista ja suomalaista Valion maitopurkkia. Lisäsin tekstityksen niille jotka eivät osaa lukea japania:

Ei tietoakaan tyhjästä pinnasta tai turhista jokeen hyppivistä lehmistä. Huomatkaa kuinka maidon tuotenimi on siis HTST72, eli lyhenne englannin sanoista ”high temperature / short time” plus lämpötila 72°C. Tykkään kyllä itse enemmän japanilaisesta purkista. Siinä on jotain samaa futuristista kuin Tokion kaupungin lipussa:

Tokion lippu.

Tuleeko kenellekään muulle mieleen pleikkarin Megaman Legends?

Ps. maistuisiko maitolimsa?

 Viimeistään maaliskuun lopulla kokivat helpotuksen tuhannet abiturientit, joiden kirjoitusurakka oli vihdoin ohi. Poikkeuksena ne, joiden läpipääsy yhdessä tai useammassa pakollisessa aineessa on aivan hilkulla tai jotka valmistautuvat jatko-opiskelupaikan pääsykokeisiin. Jostain syystä kaikki keväällä kirjoittamani aineet ovat viimevuotisiin pisterajoihin nähden aivan kahden arvosanan rajoilla. (more…)

Tokio on maailman suurin yhtenäinen kaupunkialue. Siellä asuu älytön määrä ihmisiä! Näin ollen tuumailin että siellä on käytävä:

(more…)

Japanilaisissa autoissa on melkein jokaisessa pieni näyttö josta näkee kartan ja ajo-ohjeita. Tarpeen vatiessa myös telkkarin ja DVD:nkin sillä voi katsoa.Autossa on myös GPS-paikannin joten ei tarvitse aivan itse maamerkkejä tähystellä, se tietää automaattisesti missä ollaan. Mutta tästäkin huolimatta jossain autotehtaassa on palkoilla hahmo joka piirtää maamerkkejä digitaaliseen muotoon pikseli kerrallaan! Katsokaa tätä:

Ja tästä tämä henkilö on ottanut mallia:

Tämä kartta on pohjoisesta Sapporon pikkukaupungista, ja jo sekin vilisee erilaisia rakennuksia tyyliteltynä vanhan videopelin näköiseksi. Kuka näitä oikein piirtää? Jos joku lukijoista on töissä Toyotalla ja taiteilee Paintilla pieniä kuvia tärkeistä rakennuksista, kertokaa kommenteissa, pliis.

Kiinalaisia merkkejä on tuhansia, mutta niiden oppimista helpottaa kun jakaa ne järkeviin ryhmiin. Tässä olen jakanut merkit niihin, jotka eivät muistuta kasvoja ja niihin jotka muistuttavat kasvoja:

Kyselin hieman, ja ilmeisesti japanilaiset henkilöt eivät itse juurikaan tiedosta näyttääkö merkki kasvolta vai ei, mutta pienen vaihto-oppilasryhmän kanssa kilpailimme kuka keksii eniten kasvolta näyttävän merkin. Voittavaksi merkiksi selvisi tämä “pientä” tai “vähää” tarkoittava symboli oikealla →

Jos täällä on joku jonka mielestä tässä merkissä ei näy tyytyväisenä myhäilevä naama, nostakoon kätensä nyt! Ja sitten laskekoon sen alas ja kirjoittakoon kommentin.

Parasta on se että kun tälle viikarille piirtää vielä silinterihatun tapaisen päähän, vaihtuu merkitys kävelemiseksi. Kyllä kelpaa hymyillä, herra Sukoshi, kun on hattu ja kaikki ja kävelykin maittaa:

Hyviksi perintöprinsessoiksi tälle naamalle selvisivät nämä erilaisia merkityksiä sisältävät symbolit (joista yksikään ei ironisesti tarkoita naamaa):

Äidinkielen 9. kurssilla kirjoitin esseen, josta piti tehtävänannon mukaan tehdä sanomalehdessä julkaistava kirjoitus, jossa puolustetaan jotain asiaa, henkilöä tai ihmisryhmää. Teksti on alkuperäisessä sanamuodossaan ja julkaisin sen omalla luvallani. Tässäpä itse kullekin puheenaihetta:

Basismi kunniaan

Kun maallikkoa pyydetään kertomaan mielikuvansa käsitteen “basisti” sisällöstä, hänellä herää mitä luultavimmin ajatus miespuolisesta bändin jäsenestä, juoposta ja retkusta, jonka rasvainen letti ei ole nähnyt suihkua ainakaan puoleen vuoteen, ja jonka risaiset vaatteet uhkuvat tunkkaisuuttaan kilometrin päähän. Kun sitten kysytään, mistä hän näin päättelee, selviää luultavimmin hänen rakentaneen mielikuvansa kuulemiensa vitsien ja uskomusten varaan. Jo peruskoululainen osaa nimetä tilanteen stereotypiaksi, jonka todenperäisyydestä voidaan eri tulkintojen kautta olla montaa mieltä.

Basisteihin kohdistuu aivan turhaan jyrkkää pilkkaa. Vitsit lienevät saaneet alkunsa muutamasta yksittäisestä tapauksesta tai maallikkojen kyvyttömyydestä ymmärtää basson merkitystä yhtenä musiikin elementtinä. Saatamme näyttää ummikon silmään idiooteilta soittaessamme vain yhtä kieltä kerrallaan, mutta loppujen lopuksi on kyse jostain suuremmasta. Suurten nimien noustessa lavoille alkoholinkäytön keikan aikana voidaan katsoa olevan arkipäivää eikä siemailu rajoitu vain basisteihin - tavallisimmin olutta nauttivat muutkin bändin jäsenet, joskus jopa koko sakki. Se, että basistit olisivat selviä juoppoja tai tyhmempiä kuin vaikkapa kitaristit, on urbaanilegenda, joka painii samassa sarjassa väitteen “ruotsalaiset ovat homoja” kanssa. Toisin sanoen ei löydy tilastollisia viitteitä että asia olisi yksikäsitteisesti näin.

Uskokaa tai älkää, niin on olemassa todella rentoja ja siistejä basisteja, kuten Nightwishissa ja Tarotissa vaikuttava Marco Hietala sekä Mokoman riveissä seisova Santtu Hämäläinen. Nämä, kuten useiden muidenkin yhtyeiden basistit saapuvat keikoille ja treeneihin ajallaan siinä missä kollegansakin, eikä heidän juomatavoissaan pitäisi olla mitään mykistyttävää. Jazz-yhtyeiden basistit suosivat tavallisesti perinteistä kontrabassoa tai nauhatonta sähköbassoa. Näiden soitinten hallinta vaatii todellista taituruutta, mikä merkitsee sitä, ettei kaikkia basisteja voida leimata idiooteiksi, etenkin kun ottaa huomioon, että jazz on omimmillaan ja parhaimmillaan improvisointia.

Ettekö ole riittävän kypsiä ymmärtämään, että ylilyödyt herjat loukkaavat syvästi meitä, jotka luomme pohjan musiikille? Pitäisi olla sanomattakin selvää, miten ontoksi kokonaisuus muuttuu, kun basso karsitaan pois. Hifistelijä-maallikot tietänevät, kuinka bileiden tunnelma latistuu, kun stereoista väännetään bassot minimiin. Asiaa voidaan pelkistetysti ajatella niinkin, että musiikillisesti bähemmän suuntautunut henkilö ei todennäköisesti erota bassoa omana palanaan musiikkikokonaisuutta. Sen sijaan kuka tahansa pystyy erottamaan, milloin basso ei soi. Olisiko siis liikaa pyydetty, että kohdistaisitte oikeutta meille, jotka teemme kokonaisuudesta huomattavasti täyteläisemmän?

Mikä teihin on mennyt? On korkea aika tulla järkiinsä viimeistään siinä vaiheessa, kun alkaa pohtimaan basson merkitystä musiikin elementtinä. Pelleily riittäköön, sillä itse en aio kuunnella ainuttakaan herjaa noustessani joku kaunis päivä lavalle pitkän lettini ja Hietalamaisen partani kanssa käsissäni viisikielinen kaunottareni ja pullo huurteista kolmos-Karjalaa.

“Yes, you see, “Korea” in Finnish means like ‘decorative’, and that is why it is very funny. They are like the same word. Do you get it now?”

Tarkoittaakohan “Suomi” jotain hauskaa jollain kielellä, tuumii Akaki palatessaan kouluretkeltä Koreasta.
Kyllä, olin siis Koreassa käymässä. Sen lisäksi kävi niin ikävästi että tietokoneeni meni rikki, mutta sain sen korjatuksi. Oletko käynyt Koreassa? Siellä ei ole ilmeisesti moni käynyt, sillä me länsimaalaisen näköiset (joita oli kaksi) olimme kuin julkkiksia. Kaikki katsoivat sekavin järkytyksen ja ihmettelyn tuntein ja sitten yritettiin englanninkielisiä tervehdyksiä kuten “I hope you get better soon” tai “Don’t worry” ja jotkut uskalsivat jopa tehdä spontaanin hai five -eleen.

Korean rahayksikko on Won, niitä on Eurossa ainakin tuhat ellei enemmänkin, ja minun tilannettani ei helpottanut yhtään se että kolikot olivat aivan samanlaisia kuin Jenien vastaavat, mutta 10 kertaa halvempia, ja seteleissä oli otettu mallia Monopolista. Hotellissa oli torakka.

Koreassa on ilmeisesti aika suuri kristittyjen osuus, ja siellä olikin täsmälleen kahdenlaisia rakennuksia. Oli kaikki täsmälleen samasta mallista rakennettuja kerrostaloja vieri vieressä aina kun vuorien väliin mahtui, jokaisessa oli suuri numero kylkeen maalattuna että tiesi mihin rakennukseen palata töiden jälkeen. Ja sitten oli kirkkoja sijoiteltuna näiden betonipalikoiden väliin näköetäisyydelle toisistaan.

Paikallinen kieli on sukua kiinalle, ja sielläkin tavattiin käyttää kiinalaisia kirjoitusmerkkejä, mutta sittemmin tilalle kehitettiin hangul-merkit. Hangulit saavat Pikkutunneilla-ykköspalkinnon maailman helpommasta kirjoitusjärjestelmästä. Bussin ikkunasta tarkkailin paikannimiä ja niiden aakkosilla kirjoitettuja versioita tunnin tai pari ja väitän osaavani kirjoittaa ja lukea nyt koreaa melko lailla kokonaisuudessaansa. Kuuma vihje: se ympyrä on joskus ei-mikään-ääni, se tieto helpottaa paljon oppimista.

Ai, onko muuten täällä joku joka tietää paljon japanilaisia valokuvamalleja? Tapasin erään tokiolaisen tytön Koreassa ja myöhemmin paljastui että hän olikin melko kuuluisa valokuvamalli ja laulaja. En ollut kyllä koskaan kuullut Nami Ueharasta tai hänen musiikistaan.

Niin, tämän kaiken takia tosiaan jäi yhden viikon sarjakuva välistä. Siitä syvä kumarrus, mallia vaikka tästä.

Ps. Keksin että jos sanot suomeksi “juttele”, niin se äännetään samalla tavalla kuin japanin kielen samaa tarkoittava sana! Olisikohan yleisöä japanin ja suomen kielen välisiä yhtäläisyyksiä käyttävälle sarjakuva-spinoffille Pikkutunneista?

Syysloma tuli, oli ja meni, ja onneksi tulikin, koska teki hyvää vihdoin olla tekemättä mitään. Joskin olin kahtena peräkkäisenä päivänä pidettävillä seurakunnan järjestämällä 10-vuotiaiden leirillä keikalla kerhonohjaajaystäväni Janin kanssa. Keikkasetteihimme kuului mm. Last day in Heaven, Popmusiikkia, Kirkossa, Taivas lyö tulta… toiselle keikalle saimme kaksi upeaa vierailevaa laulajatähteä Joonaksen ja Tomin tulkitsemaan Paula Koivuniemen legendaarista kappaletta Aikuinen nainen. (Heidän osuuteensa toinen leirin vetäjistä totesi että kuulosti karmealta mutta oli hieno esiintyminen). Seurakunnan touhuissa olen ollut melko aktiivisesti mukana muutenkin, mutta tämä oli ensimmäinen varhaisnuortenleiri, jolla olen töissä olematta silti isosen hommassa. Tuntuipa hyvältä päästä iltamyöhällä saunomaan (isosten jäädessä vahtimaan leiriläisten nukkumistouhuja).

Isäni on opettanut minulle autolla ajamista kesästä asti ja suurimmat koitokset eli teoriakoe ja inssi lähestyvät. Täten olin syyslomalla Juvalla liukasradalla kokeilemassa liukkaan kelin vaikutusta ajo-olosuhteiden muuttumiseen. Oli upeaa päästä kerrankin ajamaan “rallia” (isäni ei anna ajaa rallia autokouluautolla..). Ensin kävimme läpi liukasajon teoriaa, minkä jälkeen saimme kokeilla
mm. keilojen väistelyä ja kaarteessa ajamista tien pinnan ollessa hyvin liukas. Onneksi tuonne
pääsee uudestaan autokoulun toisessa vaiheessa…

En voi olla ihailematta Akakin kätten taitoja - sarjakuvat ovat yhtäkkiä saaneet taustat. Ei enää puoliksi valkoisia ruutuja. Lisäksi sadas sarjakuva löytyi. Vaan oliko se siltikään siinä, nähtäväksi jää..

Olen tietokoneen suurkuluttaja ja suurimman osan päälläoloajastaan tämä kone on yhteydessä internetiin. (Itse asiassa jos kone on päällä eikä ole yhteydessä internetiin niin jotain on vialla.) Suurelle Verkolle minulla onkin monenlaista käyttöä josta ajattelinkin kertoa tällä kertaa.

Aloitetaan pelaamisesta. Vaikka pelaaminen ei olekaan aivan internetin käytön perusasioita, on se monien tuntema keino käyttää nettiä hyödykseen. Internet on hyvä keino hankkia itselleen aina uutta pelattavaa, mutta tärkeämpää on mahdollisuus pelata muiden kanssa. Monet pelit, varsinkin FPS;t loistavat vain kun niitä pelataan oikeita ihmisiä vastaan.

Internetselain (minulla tätä hommaa hoitaa Opera) mahdollistaa paljon. Luen ja kirjoittelen erilaisille internet foorumeille, luen nettisarjakuvia ja Google readerin avulla selaan slashdotin ja Diggin uutisia. Tuossa pääsääntöiset käytöt selaimelleni, myös satunnaista Deviantartin, Youtuben ja College Humorin selaamista muun muassa.

Ja internet antaa myös mahdollisuuden katsoa monet TV-sarjat ja elokuvat milloin haluaa.

Ei pidä myöskään unohtaa internetin suomaa mahdollisuutta reaaliaikaiseen keskusteluun ystävien (ja vihamiesten) kanssa. Minun tapauksessa käytössä on enimmäkseen Skype ja Trillian (jota käytän ”mesenä”). Irc on käytössä vähemmän, mutta joskus harvoin sekin.