Virvon varvon
Virvon, varvon, tuoreeks, terveeks, tulevaks vuodeks, vitsa sulle, palkka mulle. Näin taisi moni pieni noita ynnä muu öhömönkiäinen loihtia kun palmusunnuntai tuli ja meni. Itse en käynyt virpomassa, mutta suklaamunia söin silti.
Koeviikko päättyi lukiolaisbileisiin, jotka pidettiin Mikkelin vanhalla sotilaskodilla eli Sotkulla. Värivaloja, savua (onneksi savukoneesta), mitäliejumputusmusiikkia, tanssimista… Moisessa tilanteessa en yleensä tunne oloani kovinkaan kotoisaksi/mukavaksi, mutta mielenkiinto heräsi kun aloin miettimään tilannetta psykologiselta kannalta eli pohtimaan missä piilee juhlien eli bileiden viehätys. Johtopäätökseni on seuraavanlainen: bileisiin kokoonnutaan illalla/yöllä, jolloin keho alkaa valmistautua nukkumiseen eli lepoon ja elpymiseen. Värivaloilla ja kovaäänisellä musiikilla tarjotaan aivoille virikkeitä eli ne pidetään ikään kuin väkisin hereillä. Tästä sekasorrosta syntyy lähes humalan kaltainen tila, jossa ihminen tuntee olonsa mukavaksi ja rennoksi. (Tosin sosiaalisilla tekijöillä on oma osuutensa asiaan.) Omasta mielestäni bileissä mukavaa oli vain tuttujen näkeminen…
Useimmissa lukioissa, myös meidän, pidetään jakson lopussa koeviikko, jossa kokeet kasaantuvat yhteen rykelmään, joskin seassa voi olla jopa kokonaisia vapaapäiviä. Käytännössä koeviikolla useimmiten kerrataan seuraavan päivän kokeeseen kun edellinen on saatu suoritettua. On ollut mielenkiintoista huomata, miten kaikki muu tekeminen tuntuu ensisijaisen tärkeältä koeviikoilla. Olen keskustellut asiasta muiden kanssa ja hekin ovat huomanneet saman: kun pitäis kerrata vaikkapa maantietoa tai historiaa niin erityisesti siivoaminen houkuttelee eniten. Itse pidin oman huoneen ja keittiön siivoamista sekä kerhonohjaajakansion järjestelyä (vaikka paperini ovat aina järjestyksessä O.o ) erityisen tärkeänä hommana. On olemassa zen-buddhalainen sanonta “Kun kävelet, vain kävele. Kun lepäät, vain lepää”, jonka mukaan tulisi kaiketi keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan. Milloinkahan minäkin opin tämän…
tiistaina 10. huhtikuuta 2007 kello 18.14
"Tärkein asia maailmassa on puutarhan hoito, eikä sekään ole niin tärkeää."
lauantaina 6. maaliskuuta 2010 kello 15.21
Tuosta bileiden viehätyksestä. Minä olen myös sitä mieltä, että parasta bileissä on tuttujen tapaaminen. Sitä iloa vaan ärsyttävästi häiritsee kovaääninen musiikki. Konserteissa taas tykkään käydä kuuntelemassa erilaisia yhtyeitä, mutta sitä nautintoa taas kovasti yritetään häiritä vilkkuvilla valoilla, savulla ynnä muulla sellaisella.
sunnuntaina 7. maaliskuuta 2010 kello 19.18
Rumabasisti, teit erittäin hyvän havainnon ottaessasi kaveriporukat huomioon, itse keskityin ihmisen fysiologiseen/neurologiseen puoleen tuossa kirjoituksessani.
Varmastikin tuon kovaäänisen musiikin moni bilehile tuntee ikään kuin virtaavan kehon läpi.