…on  Sisko Istanmäen tunnetuin romaani, joka ilmestyi 1995. Tämän blogin aiheena ei kuitenkaan ole kirjallisuus vaan pikkuveljeni Juhanan tekemä ruotsin “aine”, joka omien sanojeni mukaan lienee “liian hieno seiskaluokkalaisen tekemäksi”. Tekijä on myöntänyt luvan julkaisemiseen pikkutunneilla.

Mikä sana?

Youtube poisti Oy Moomin characters, Ltd:n pyynnöstä mun muumivideot :´(

Toivottavasti ehditte katsoa ne. Nyt ne ovat taas aidosti sensuroituja.

Arvaa tämä sana ja kaikki unelmasi toteutuvat.

Tässä on keskustelu kahden kalan välillä. Vasarahai vasemmalla on kuullut huhuja, että hai oikealla olisi ryhtynyt kasvissyöjäksi:

Miten sinä tulkitsisit hain vastauksen? Onko hän kasvissyöjä vai ei?

Jos hai vastaisi näin, epäselvyyttä ei jäisi:

Mutta tämä vastaus on mahdollinen vain, jos vastaus on negatiivinen. Lisäksi se toimii vain silloin kun kysymys ei ole kolmannessa persoonassa.

Minun mielestä tämä on harmillinen puute kielessä. Negatiiviseen kysymykseen on vaikeaa vastata, etenkin jos vastaus on positiivinen. Ainoa ristiriidaton keino on vastata kokonaisella lauseella. Syön tai en syö.

Katsotaanpa miten muut kielet ovat selvittäneet pulman. Ranskassa on erillinen kyllä-sana negatiivisia kysymyksiä varten:

Oikeanpuoleinen hai omistaa Wii-pelikonsolin.

Ranskan si siis muuttaa negatiivisen kysymyksen positiiviseksi. Jos hai olisi vastannut non, hänellä ei olisi ollut Wii-pelikonsolia. Valitettavasti en ole opiskellut ranskaa tarpeeksi tietääkseni, mitä vastaus oui olisi tässä tilanteessa tarkoittanut. Vai olisiko se ollut yhtä epämääräinen kuin suomen kyllä?

Myös englannissa on ennen ollut erillinen kyllä-sana negatiivisiin kysymyksiin. Englannissa oli jopa erillinen ei. Kysymykseen etkö joisi teetä? voi vastata näin:

a) Jos haluat juoda teetä: Yea.

b) Jos et halua juoda teetä: Nay.

Nykyenglannissa näitä ei liene käytetä ei enää käytettäne? Englannissa on siis sama ongelma kuin suomessa. Ja ranskaksi se olisi siis a) si ja b) non. Ruotsissa se toinen kyllä-sana on kuulemma jo.

Jotkut kielet puolestaan ratkaisevat ongelmat määräämällä kyllä-sanan merkitsemään aina samaa kuin kysymys. Tässä esimerkiksi japanin kieli:

Oikeinpuoleinen hai ei syö lihaa.

Jos hai olisi vastannut japaniksi ei, hän olisi vailla tulkinnanvaraisuuksia tarkoittanut olevansa edelleen lihansyöjä. Olen siinä käsityksessä että tällainen systeemi on käytössä myös mm. kiinan kielessä.

Mutta minun mielestä olisi hienoa, jos voitaisiin korjata tämä vika suomen kielessä! Tietääkö kukaan, onko suomen kielessä joskus ollut toista kyllä-sanaa nimen omaan negatiivisia kysymyksiä varten? Jos on, minä tahtoisin alkaa käyttää sitä jälleen. Ja jos ei, niin miten olisi, jos ruvettaisiin käyttämään sanaa jaa, joka tarkoittaa kyllää, mutta on enää käytössä vain eduskuntasalin äänestystaulussa.

Kyllä! Nyt kuunnelkaa kaikki minua, ja ryhtykää vastaamaan jaa kielteisiin kysymyksiin! Mitäs sanotte?

Mikä sana? Arvaa ja palkinto voi olla sinun.

Mikä sana? Voita palkinto.

Hengitä syvään.

Seuraa elämäsi viimeinen muumijakso, jonka näet ensi kertaa. Viimeistä kertaa elämässäsi koet rehellisen reaktion Muumilaakson tarinoihin. Viimeistä kertaa elämässäsi yllätyt muumien juonenkäänteistä ja loppuratkaisusta.

Hengitä syvään ja muista tämä 25 minuuttia. Saat vain yhden mahdollisuuden.

Ala.

Tässä on siis kolmas ja viimeinen Suomessa sensuroitu ja ennen esittämätön jakso Muumilaakson tarinoita nimeltään Ääni kelon sisällä.* Muumipeikko ystävineen tapaavat ilkeän demonin kelopuun sisällä ja demoni uhkaa muuttaa ystävykset eläimiksi tai hyönteisiksi. Tämä tuomittiin liian pelottavaksi televisioon. Pelottavammaksi kuin esimerkiksi jo aikaisemmin esitetty jakso, jossa taikurin hattu ei uhkaile, vaan aidosta muuttaa Muumipeikon rumaksi kummituseläimeksi.

Tekstitykset tein minä ja ne voi ladata halutessaan tästä.

Mitähän sitä seuraavaksi kääntäisi?

Ps. Youtube suxorz. Nyt ne on kuitenkin nähtävissä täällä.

*Tai niin sen minä käänsin. Wikipedian Kelon sisäinen ääni oli aika kömpelö tapa sanoa yksinkertainen asia.