Arvoitus viisikymmentäkaksi
tiistaina 25. syyskuuta 2007
Arkisto: syyskuu 2007
Erikoinen kypsän kalan maa
tiistaina 25. syyskuuta 2007
Tässä päivinä muutamina istuin tavalliseen tapaani lattialla syömässä päivällistä matalalta pöydältä suunnattoman telkkarin edessä. Täkäläiset televisio-ohjelmat ovat suuressa määrin erilaisia puheohjelmia ja värikkäitä lavasteita. Vaikka ohjelma olisikin vaikkapa dokumentti, siinä on silti studioyleisö ja sen lisäksi ryhmä studiovieraita jotka katsovat tätä dokumenttia. Heidä reaktionsa sitten näytetään huippukohdissa.
Sitten tuli lyhyt ohjelma jossa urhea japanilainen vieraili Suomessa! Muistaakseni paikkakunta oli Kauhava ja siellä sitten harrastettiin rullaluistelua ja grillausta. Ohjelma huipentui saunomisen maailmanmestaruuteen, jossa japanilainen heppu näytti pärjänneen aika hyvin. Mainoskatko alkoi aivan ilman mitään merkkiä, kuten täällä on tapana, ja ehdin käydä hakemassa kameran ja nappasin muutaman kuvan.
Huomatkaa kuinka lähes jokainen lause ohjelmassa, myös siis japaninkieliset, on tekstitetty suurilla, värikkäillä kirjaimilla. Olen päättänyt että näin tehdään koska telkkaria katsotaan usein myös junassa kännykästä. Näyttö on pieni ja usein ei kuule puhetta lainkaan.
Oikeassa yläkulmassa on ominainen pieni ruutu jossa näytetään studiovieraiden tai juontajien reaktioita. Tämä oli kiusallista kirjoittamispäivän aamuna, kun Huomenta Japani -ohjelma uutisoi tulipalosta ja mahdollisista kuolonuhreista.
Tässä ohjelmassa on aika paljon ruututilasta jätetty polon saunojan näyttämiseen, mutta varsinkin aamuohjelmissa näytön jokainen laita on pullollaan tietoa päivän säästä, päivämäärästä, kellonajasta, uutisotsikoista, vieraiden reaktioista ja tekstityksistä. Joskus myös sponsorien nimiä ja tulevia ohjelmatietoja näytetään.
99 – tekoälyistä
maanantaina 24. syyskuuta 2007
Niin käy joskus
lauantaina 22. syyskuuta 2007
Niin käy joskus ja nyt kävi näin sanovat muutamat lentävät lauseet. Itselläni kävi nyt niin että kävin juuri palauttamassa postiin tilaamani mp3-soittimen joka oli äärettömän tiheä. Laatikossa, jossa soittimeni tuli, ilmoitettiin paketin massaksi 1 kg ja tilavuudeksi 0,00 m³. Tiheyshän lasketaan kaavalla massa jaettuna tilavuudella ja tässä tapauksessa jakajaksi tulee nolla, jolloin osamääräksi tulee ääretön. Hassua, luulin että ääretön on vain käsite..
Lisäksi kolmen kuukauden jahkailun jälkeen sain aikaiseksi asiakaspalautettua tilaamani USB-miniakvaarion koska olin saanut muovikalojen kodin, joka meni äkkiä särki. Sain uuden tilalle ja sehän toimii kuin unelma.
Jo pelkästään ensimmäisen jakson aikana olen onnistunut pitämään kolme aamunavausta. Jostain syystä vuoroja lykätään minulle vähän väliä.. ja viimeisin pitämäni oli kymmenes Yhteiskoulussa avaamani päivä. Osasta olettekin saaneet jo nauttia pikkutunneilla ja lisää settiä tulossa epäsäännöllisin väliajoin.
98 – nukahtamisesta
maanantaina 17. syyskuuta 2007
Einö?
sunnuntaina 9. syyskuuta 2007
Täällä näkee usein todella huonoa englantia. Luultavasti juuri samaan tapaan kuin meillä länsimaissa on suosittua ottaa kiinalaisia merkkejä tatuoinneiksi ja pukeutua japaninkielistä tekstiä esittävään teepaitaan, täällä kaikenlaisiin painotuotteisiin lisätään englantia (joskus myös ranskaa ja saksaa) koska se näyttää hyvältä. Sisällöllä ei ole niinkään merkitystä, sillä harvoin niin vaatetta, tatuointia tai mainosslogania käyttävä kuin ne suunnitellutkaan osaa englantia (tai japania, jos puhutaan länsimaisesta muodista).
Noh, sen hauskempaa minulle ja muille jotka tajuavat huumoria. Bongaan päivittäin toinen toistaan hauskempia paitoja ja sloganeja.
Mutta! Eilen olin Sapporossa arvioimassa uusia iPodeja, kun törmäsin isoon hyllylliseen suojakoteloita em. soittimille. Niiden nimi on Einö ja iskulause ytimekkäästi “Iloinen multimedia elinikäinen einö”.
97 – maanjäristyksistä
sunnuntaina 9. syyskuuta 2007
Arvoitus viisikymmentäyksi
torstaina 6. syyskuuta 2007
Mikä sana?
96 – toivomuskaivoista
maanantaina 3. syyskuuta 2007
Voitin neljä kultakalaa
sunnuntaina 2. syyskuuta 2007
Tänä viikonloppuna on kesäfestivaali. Eräässä festivaalikojussa kilpailtiin kalojen onginnassa paperisella haavilla. “Mitä voitin?” kysyin innokaana kun nappasin neljä kalaa ennen haavin hajoamista. Noh, en voi sanoa ettei se ollut odotettavissa, mutta voitin neljä kultakalaa.
Mitä minä kultakaloilla! Siinä ne sitten killuivat muovipussissa! Laitoin ne kulhoon ja menin nukkumaan.
Aamulla koetin syöttää niille herkullista voisarvea, mutta eipä se Leonardolle, Rafaelille, Michelangelolle ja Dalille (nimesin ne illalla) kelvannut. Netistä löysin ohjeita tarjota salaattia, mutta sitäkin söivät vain suurimmat yksilöt. Pienemmät eivät jaksaneet purra.
Tässä kuvia.
Myöhemmin kävin ostamassa kalanruokaa ja annoin sitä varovasti. Tietääkö kukaan miten kultakaloja hoidetaan? Voiko niitä kouluttaa, ja jos voi, oppivatko ne koskaan kommunikoimaan?
Arvoitus viisikymmentä
lauantaina 1. syyskuuta 2007
