Aloitin japanilaisen koulun. Koulussa käytetään koulupukua, joka on pojilla suorat housut ja kauluspaita, ja tytöt pukeutuvat kuin Aku Ankka hameessa. Kaikki englanninopettajat eivät osaa englantia, ja venäjän opettaja osaa paremmin kuin kukaan englantia opettavista. Onneksi koulussa työskentelee muutama natiivi englantilainen, joiden kanssa voi virnuilla salaisesti kun yleisötilaisuudessa kauittimista kehotetaan “please crap your hands!”

Opiskelen nykyään myös venäjää!

Raaka kala maistuu aivan raa’alle kalalle ja laiskuudelle. Jos ei jaksa tehdä kalalle mitään niin miksei sitä tietenkin sellaisenaankin voisi syödä. Sitä paitsi, tekeväthän karhut ja kuningaskalastajatkin niin. Jopa uljaat sinivalaat. (more…)

Terve, saavuin juuri Japaniin. Täällä on kaikkien aikojen helleaalto juuri meneillään.

Asun Hokkaidon saarella, aivan pohjoisessa, onneksi. Nagoyan lentoasemalla etelä-Japanissa pistin vain kerran pääni ulos kun odottelin jatkolentoa. Lento-aseman maisematasolla terminaalin katolla sain saman tien tumman rusketuksen ja lentolippuni syttyivät tuleen. Onneksi itsepalveluautomaatti tarvitsee vain passin skannattavaksi ja tulostaa uudet liput.

Ensitunnelmat: täällä on kohtuuttoman lämmin (tänään vain 30°C), autot ovat pieniä ja ruoka herkullista.

Toiset tunnelmat: totta puhuen, kaikki täällä on melko pientä. Paitsi televisiot, ne ovat valtavia ja samoin myös kaukosäätimet. Suuria kaukosäätimiä tarvitaan jotta kaikki kanavat mahtuisivat omille nappuloilleen. Toisin kuin Suomessa, missä ollaan vähän puolessä välissä, täällä kaikki ohjelmat tulevat laajakuvana. Paikalliskanavatkin näyttäisivät tulevan teräväpiirtoisina. Vaikken paljon ohjelmista ymmärräkään (ei niinkään kielen takia vaan siksi että ohjelmat todella ovat erikoisia), ainakin ne hivelevät silmiäni.

Hivelemisestä puheen ollen, olen nähnyt enemmän hieromatuoleja kuin tavallisia nojatuoleja.

Sähköjohtojen liittimet (siis ne seinässä olevat porsaan nenältä näyttävät osat) ovat niin ikään pienempiä ja tuottavat vähemmän jännitettä. Kävin vaatimattomassa pienen kirkonkylän kokoisessa paikallisessa elektroniikkaliikkeessä ostamassa sopivat johdot tietokoneelle ja Nintendo DS:llä (toimii hyvänä sanakirjana).

Tätä kirjoittelen nyt “ihan tavallisella perusyhteydellä, jonka nopeutta en tiedä.” Pikainen nopeusmittaus paljasti nopeudeksi 15M/3M, tiedoksi niille joita moiset asiat kiinnostaa. Raportoin kun löydän pahamaineisen satamegaisen nettiyhteyden jostain. Saatan myös ladata musiikkia, elokuvia ja muuta digitaalista viihdettä.

Lisään valokuvia kunhan olen niitä kylliksi mainituista asioista ottanut.

Ps. Tässä vielä kuva-arvoitus:

T

Vihje: söin tänään sen makuista jäätelöä.

Salaisuus: Pikkutunneilla-sivulla on piilotettu suurhirviö! Se kuka löytää Godzillan jostain päin tätä sivustoa ja kertoo siitä kommenteissa, voittaa kukkaseppeleen. Godzilla on siis suunnaton lisko Japanista. Etsi!

Tähän mitenkään liittymättömänä uutisena huomautettakoon että uudistin tuo sivun yläosan, tai otsakkeen. Nyt tietää kuka on sarjakuvassa kuka ja mistä on kyse, ja jos heiluttaa hiirtä vaikkapa kuuntelemansa vapaavalintaisen musiikin tahtiin kuvan yli, voi nähdä animaation sankareidemme soitannasta. On siellä vuorikin taustalla. Ei siis liity mitenkään Godzilla-kilpailuun.

Yksi sana, vaan mikä? Arvaa oitis!

Yksi sana. Arvaa, arvaa, ja olet cool!

Hollantilainen Pikkutunneilla-lukija Roy kertoi löytäneensä vanhan CD:n jolla oli ohjelma nimeltä Sjors & Sjimmie Stripboekmaker. Sjors et Sjimmie on tietenkin eräs vähemmän tunnettu sarjakuvajulkaisu Alankomailla ja tällä ohjelmalla sarjakuvien piirto onnistuu helposti. Muutkin saavat lähettää omia näkemyksiään Moskan ja Piikin seikkailuista, kuten Roy ja Lili-Ann tannoin.

1. The Legend of Zelda

Loistava seikkailupeli, jossa urhea seikkailija Link pyrkii pelastamaan prinsessa Zeldan. Juonellisesti peli ei ole häikäisevä, mutta pelin laajuus ja toimiva pelattavuus antaa sen anteeksi. Peli aloitetaan suurelta maailmankartalta, ilman miekkaa tai muitakaan varusteita. Periaattessa peli on yksinkertainen, etsi luolasto, tyhjennä se vihollisista, apuvälineistä ja mystisen triforcen palasta ja siirry ulos etsimään seuraavaa luolastoa.

2. Mega Man 2

Mega Man 2 oli eräitä lempipelejäni lapsena ja se on kestänyt ajan hampaan otteen. Mega Man 2 on mielestäni paras sarjan peleistä. Jos joku ei tiedä, niin Mega Man pelit ovat tasohyppelyitä, joissa edetään haluamassaan järjestyksessä kenttiä hyvppien ja ammuskellen. Mikä tässä pelissä on niin hienoa hyvän pelattavuuden ja upeiden kenttien ja loppuvastustajien lisäksi on pelin musiikit. Mega Man 2 pitää sisällään joitain parhaita NESsin musiikillisia taidonnäytteitä.

3. Super Mario Bros 3

Tämä ei pahemmin selittelyjä kaipaa. Sarjansa paras laajin ja haastavin peli NESsille. Ja kenkä.