Terve, saavuin juuri Japaniin. Täällä on kaikkien aikojen helleaalto juuri meneillään.
Asun Hokkaidon saarella, aivan pohjoisessa, onneksi. Nagoyan lentoasemalla etelä-Japanissa pistin vain kerran pääni ulos kun odottelin jatkolentoa. Lento-aseman maisematasolla terminaalin katolla sain saman tien tumman rusketuksen ja lentolippuni syttyivät tuleen. Onneksi itsepalveluautomaatti tarvitsee vain passin skannattavaksi ja tulostaa uudet liput.
Ensitunnelmat: täällä on kohtuuttoman lämmin (tänään vain 30°C), autot ovat pieniä ja ruoka herkullista.
Toiset tunnelmat: totta puhuen, kaikki täällä on melko pientä. Paitsi televisiot, ne ovat valtavia ja samoin myös kaukosäätimet. Suuria kaukosäätimiä tarvitaan jotta kaikki kanavat mahtuisivat omille nappuloilleen. Toisin kuin Suomessa, missä ollaan vähän puolessä välissä, täällä kaikki ohjelmat tulevat laajakuvana. Paikalliskanavatkin näyttäisivät tulevan teräväpiirtoisina. Vaikken paljon ohjelmista ymmärräkään (ei niinkään kielen takia vaan siksi että ohjelmat todella ovat erikoisia), ainakin ne hivelevät silmiäni.
Hivelemisestä puheen ollen, olen nähnyt enemmän hieromatuoleja kuin tavallisia nojatuoleja.
Sähköjohtojen liittimet (siis ne seinässä olevat porsaan nenältä näyttävät osat) ovat niin ikään pienempiä ja tuottavat vähemmän jännitettä. Kävin vaatimattomassa pienen kirkonkylän kokoisessa paikallisessa elektroniikkaliikkeessä ostamassa sopivat johdot tietokoneelle ja Nintendo DS:llä (toimii hyvänä sanakirjana).
Tätä kirjoittelen nyt “ihan tavallisella perusyhteydellä, jonka nopeutta en tiedä.” Pikainen nopeusmittaus paljasti nopeudeksi 15M/3M, tiedoksi niille joita moiset asiat kiinnostaa. Raportoin kun löydän pahamaineisen satamegaisen nettiyhteyden jostain. Saatan myös ladata musiikkia, elokuvia ja muuta digitaalista viihdettä.
Lisään valokuvia kunhan olen niitä kylliksi mainituista asioista ottanut.
Ps. Tässä vielä kuva-arvoitus:
T
Vihje: söin tänään sen makuista jäätelöä.
