Viime vuosina suosiota kasvattanut sarjakuvien alagenre - vaikeasti kirjoitettavan nimiset sarjakuvat - kiehtovat minua. Tässä kolme parasta.

1. The Perry Bible Fellowship www.pbfcomics.com
   

Nicholas Gurewitch piirtää upeaa sarjakuvaa, joka ilmestyy epäsäännöillisesti, ehkä kerran viikossa. Aihepiireissä tai edes piirrostyylissä ei ole mitään yhtenäisyyttä jaksojen välissä mutta kaikki ovat hauskoja. Hän luonnehtii naurua näin:

“Nauru on aivastuksenomainen refleksi, jonka laukaisee äkillinen inormaation tulva lukijan tajunnassa - usein esimerkiksi paradoksin, hullunkurisen ilmeen tai tissin muodossa.”

2. Xkcd www.xkcd.com

Xkcd ei ole edes lyhenne mistään, joten se on erityisen hankala muistaa. Yleensä käytän muistisääntönä “se erikoinen tikku-ukkosarjakuva on niiq 10 000 CD:tä eli X k CD piste com.”

3. Saturday Morning Breakfast Cereal www.smbc-comics.com

Lauantaiaamun aamiaismurot on lähes päivittäinen, usein yksiruutuinen sarjakuva. Tämä, kuten muutkin, ovat vieraalla kielellä, parasta siis vain tyytyä lukemaan Pikkutunneilla-sarjakuvaa.

Mitä tämä kuva esittää? Vastaus on yksi sana ja oikein arvannut voittaa kultapandan. Samuli keksi tämän sanan.

Yksi sana, oikein arvanneelle palkinnoksi kalatalous.

Mitä tämä esittää? Lähetä vastaus ja voita!

Vastauksen voi lähettää alla olevalla kommenttilomakkeella ja voin postitse.

Olin viikon 27 viikonloppuna eli 6.-8.7.2007 Anttolaan kuuluvan Luonterin alueella Neitvuorella vaeltamassa. Retkikuntaamme kuuluivat lisäkseni Maria, Taru ja Mervi eli koko komppania käy samaa koulua. Perjantaina lähdimme liikkeelle vuoren juurelta parkkipaikalta ja suuntasimme rinkat selässä kohti Hiidenkotaa, jonne matkaa kertyi vajaat 6 kilometriä. Kodalla uimme sekä lämmitimme ruokaa nuotiolla ja illan tullen yövyimme kodassa, kun siihen kerta oli mahdollisuus (siitä huolimatta että superpartiolaisellamme Tarulla oli itse pystytettävä laavu mukana).

Lauantaina suuntasimme Pitkäjärven laavulle, jonne pienen eksymisen (lue: ylimääräisen kiertämisen, koska emme huomanneet reittiä osoittavan kyltin osoittavan sekä meno- että tulosuuntaamme, joten lähdimme reippaina kävelemään suolle) jälkeen onnistuimme löytämään tiemme. Matkaa kertyi parin kilometrin kierto mukaanlukien noin 10 kilometriä. Ajoituksemme oli melko lailla passeli, sillä “kotiutumisen” ja uinnin jälkeen alko pian tulemaan taivaalta vettä ja salamia. Pikkutunneilla innostuimme pelaamaan bändipeliä, jossa yksi osanottajista sanoo jonkun bändin tai laulajan nimen (esim. Whisper), minkä jälkeen seuraava sanoo bändin tai laulajan nimen, jonka ensimmäinen kirjain on sama kuin edellisen artistin viimeinen (esim. Reijo Taipale). Yksinkertainen, mutta hauska seurapeli.

Sunnuntaina matkasimme (suurimmaksi osaksi sateessa) eräälle info/pysäköintipaikalle, johon liittyi eräänlainen kotiseutumuseo, jonka edesmenneet pelto- ja puutyökalut sekä vanhat perämoottorit kävimme katsastamassa. Ennen pitkää kyytimme saapui ja väsyneinä, mutta onnellisina huristelimme kaupunkiin.
Kotiin päästyäni huomasin asuvani melko modernissa talossa, sillä kotoamme löytyvät mm. suihku, hella, mikroaaltouuni, vesivessa ja sähkövalot.

Retken aikana talsimista kertyi n. 20 kilometriä. Reissun fyysisestä rasittavuudesta huolimatta olimme tyytyväisiä reissun kokonaisuuteen, sillä oli hauskaa ja suuremmilta vastoinkäymisiltä vältyttiin. Hyvässä seurassahan jaksaa aina… ja nautimmekin siinä määrin että odottakaas vaan - me palaamme vielä!

Kämppi kommentoi uusinta sarjakuvaa tänään:

” tällä ei varmaan oo mitään tekemistä akakin japanireissun kanssa “

Kämppi arvasi väärin, sillä sillä on tekemistä sen kanssa. Minä, Akaki, lähden ensi lukuvuodeksi vaihto-oppilaaksi Japaniin ja otan Moskan mukaani.
Menen opiskelemaan pohjoisen Chitosen kaupungin lukiota vastaavaan kouluun ja aion raportoida tässä blogissa kuulumisiani Japanista. Myös Moska siis lähtee vaihto-oppilaaksi samaan aikaan ja Piikki ja Sirkku jäävät Suomeen. Sarjakuva pysyy kuta kuinkin ennallaan, välillä seurataan Moskan edesottamuksia Japanissa (eli omiin tositapahtumiini liittyviä vitsejä) ja loput on sitten perinteistä Pikkutunneilla-tyyliä; kielellä leikkimistä ja meta-huumoria.

Puristit älkööt huoliko, Pikkutunneilla-sarjakuvien muuttumista mangoiksi ei tarvitse pelätä, olen aina pitänyt enemmän passiohedelmistä.

Japanin kieltä olen jokusen vuotta opiskellut vaihtelevalla menestyksellä, mutta itse Japanin maasta ja kulttuurista en tiedä muuta kuin mitä Lost in Translation ja Nousevan auringon Kajo on minulle opettanut. Joku minua viisaampi voisi ihan ensi töikseen kertoa miksi kummassa kaupoissa on aina se kissa vilkuttamassa, eikö se näytä siltä kuin se hätyyttäisi asiakkaita pois?

Tässä on kaksisanainen arvoitus. Mitä tämä esittää?

Yksi sana. Arvaa ja voita.