Ok, melkein unohdin, mutta tässä on lisää päivänavauksia. Tämäkin lähes vuoden takaa.

1900-luvun alussa Suomessa oli useita suurlakkoja.

Arvaa mitä tässä haetaan. Vastaus on kolme sanaa ja vaati hieman kielitaitoa. Vihjeenä mainittakoon että kuvassa on oleellista juuri puuttuvat kirjaimet ja se että kuvassa on sarjakuvahahmo.

Kuten nokkelimmat pokkelimmat pystyvät otsikosta päättelemään, kävin tänään pyörähtämässä jokavuotisilla Maalismarkkinoilla Mikkelin torilla. Kaiken rihkaman joukosta mukaani tarttui viiden euron herkkukassi, 15 kappaletta metrilakuja ja maastohousut. Olipa kiva nähdä myös tuttuja siellä täällä.

Uutta Pikkutunneilla ovat Samulin sekuntivitsit, joille Akaki pyhitti oman osion. Kyseessä on hetken mielijohteesta syntyneitä visuaalisesti toteutettuja vitsejä ja sanaleikkejä jotka ovat keskimäärin enemmän tai vähemmän hauskoja. Sopii antaa kommenttia niiden perään jos siltä tuntuu.

Ihmisillä on monia eri tapoja viihdyttää itseään välitunneilla koulupäivän keskellä. Jotkut lukevat sanakokeisiin, jotkut chillailevat sohvilla mp3-soittimen kuulokkeet korvillaan ja jotkut taas lätkyttävät kirjaston tietokoneilla. Minulla ja lähipiirilläni on tullut tavaksi pelata välituntisin korttia lähes aina kun siihen tilaisuus tarjoutuu. Suosikkipeliksemme on noussut peli nimeltä Neekeri, joka tunnetaan myös nimillä Nekki, Nekke, Orja eli Slave, Snege, Smugu, Etninen vähemmistö jne. Pelin säännöistä on erilaisia variaatioita, mutta esittelen nyt tavan jolla me pelaamme neekeriä: kaikki kortit jaetaan pelaajien kesken eikä haittaa vaikka kaikille ei tulisikaan samaa määrää kortteja. Ensin isketään kaikki kakkoset pöytään ja herttakakkosen laittanut pääsee aloittamaan kierroksen laittamalla jotain korttia jonkin verran. Myötäpäivään seuraavan täytyy laittaa aina suurempaa ja aina vähintään saman verran kuin edellinen. Esim. jos herttakakkosen laittanut aloittaa kahdella kolmosella, täytyy seuraavan laittaa vähintään nelosia ja vähintään kaksi kappaletta. Jos pelaaja ei pysty tai ei halua laittaa mitään korttia, sanoo hän “ohi” (huumoriveikot voivat sanoa “lohi” tai “iho”) jolloin vuoro siirtyy seuraavalle. Jos kaikki ohittavat pelaana X laittaman kortin/kortit niin X pääsee aloittamaan uuden kierroksen millä tahansa kortilla/korteilla, minkä jälkeen peli etenee taas normaaliin malliin. Voittaja on se, joka ensimmäisenä pääsee eroon korteistaan. Seuraavan pelin alkaessa hän saa pyytää häviäjältä (”neekeriltä”) kaksi mitä tahansa korttia mitä hän haluaa. Jos neekerillä ei ole pyydettyjä kortteja, voittaja (”Hitler”) saa jatkaa pyytämistä niin pitkään että hän saa kaksi haluamaansa korttia. (Joskus voittaja haluaa vain yhden tai ei yhtään, tämäkin käy.) Toiseksi tullut saa pyytää vain yhden kortin, muut eivät saa pyytää mitään. Sekä voittajan että toiseksi tulleen on annettava neekerille takaisin niin monta korttia kuin he ovat tältä saaneet. Neekeri ei saa pyytää mitään, vaan Hitler ja Stalin antavat hänelle mitä haluavat. Tämän jälkeen peli etenee taas normaaliin malliin. Huomaa, että koska ässä on suurin, sen päälle saa suoraan aloittaa uuden kierroksen millä tahansa eikä tarvitse odottaa että kaikki sanovat sille “ohi”. Ässää ei saa jättää viimeiseksi, mutta sillä saa aloittaa kierroksen. Äärimmäisen rattoisa ja jopa addiktoiva korttipeli! Parhaiten sitä oppii pelaamalla joten siitä vaan lätkyttämään.

Lopuksi vielä loppukevennys. Saksalaisen musiikkivälinefirma Thomannin soitinesitteet ovat tavallisesti täynnä painovirheitä jotka eivät kuitenkaan häiritse lukemista. Tällä kertaa on kuitenkin sattunut typo pahaan paikkaan. Pätkä Harley Benton -merkkisen ukulelen tuote-esittelystä: “- - pituus: 59 cm, leveys: 20 cm, paskuus: 8,5 cm - -”

Että näin meillä. Jos ette ymmärtäneet niin älkää alkako vänisemään.

Kuten taisin jossain sivulauseessa mainita, olen lukioaikanani tehnyt muutaman päivänavauksen. Yksi niistä päätyi ääniraidaksi elokuvaan Kanttiini, ja yhden olettekin kuulleet Saunatonttu-sketsinä.

Tämä on ensimmäinen kokopitkä aamunavaus minkä löysin nauhoitettuna. On muutama muukin tullut tehtyä ennen tätä, esimerkiksi paikallisesti surullisenkuuluisat keksi- ja toffeemaikeismainokset aikaisemmin samana vuonna.

Äänen ja etenkin puheen laatu on surkeaa, mutta en myönnä osallisuuttani vaan sisäinen attribuutio syyttää mikrofonia.

Jos joku tekijänoikeuksista enemmän tietävä lukee tämän, niin kommentoikoot ja kertokoot, onko laillista esittää kappale johon ei tällä sivulla ole esityslupaa osana nauhoitusta joka on nauhoitettu julkisesta koulun kuulutuksesta, kun lupa kappaleen soittoon koululla oli. Jos ei, älkää kuunnelko kappaletta.

Puheosuuteen tekijänoikeus on kuitenkin minulla. Tämä on esitetty 4. toukokuuta 2006 eli melkein vuosi sitten, ajankohtaiset yksityiskohdat eivät ole enää ajankohtaisia.

Lisää tulossa lähitulevaisuudessa!

Arvaa mikä tämä on.

Miksi kännykät korvasivat lankapuhelimet.

Geneeristen elintarvikkeiden nimeämispolitiikka on usein ollut mahdollisimman itsestäänselviä ja tuotetta kuvaavia nimiä suosiva. Mansikkariisimuroja Rice Crispiesin sijaan.

Nyt kuitenkin on menty ainakin omasta mielestäni ehkä jollakin tasolla rajan yli. Geneeristen elintarvikkeiden kuningas Rainbow myy tuotetta, jonka bongasin ensi kertaa viime viikolla kylmäkaapista. Rainbow Ruoka, vastoin ensivaikutelman suopaa luuloa, ei ollutkaan nestemäistä ruokaa, vaan loppujen lopuksi vain ruokakermaa. Harmi.

Mitäpä muuta, nyt on hiihtoloma ja koko viikonloppuna en ole mitään muuta ehtinyt harrastaa kuin hiihtoa ja sarkasmia.

Tiedätte poran, arvaa yhdyssana ja voita. Paita jos sopii.