Jee jippii lisäsin mainoksia tänne. Nyt kattokaa tarkkaan kun google jotenkin taikoo nuo mainokset aina ajankohtaisiksi ja asiaankuuluviksi sivun sisällön mukaan. Jossain näin kännykän taustakuvia ja toisaalla ohjelmointia ja pohjalla Netti kirjakauppa (sic.). Jossei tästä saa jouluun mennessä Pilkkiselle joululahjarahaa niin mä perun tän ja poistan nuo. Toistaiseksi ei ole mitään käsitystä miten hyvin nämä maksaa.

Mulla on äärettömän hauskaa kun otan aina sen oudoimman linkin kuten “Antiikki Messut”, jonka näkyvyydestä joku mainostaja on tietenkin maksanut kovan hinnan, ja sitten nauran kun se ei menekään yhtään oikealle sivulle. Joku antiikkimessu kärsii tappioita.

Noniin tätä ei ihan heti keksi. Aika ajankohtainenkin.

Tässä kattelin juuri uutisartikkelia New Yorkissa järjestetystä kaupunkisodasta jossa leikitään agentteja ja salamurhaajia ja tapetaan ihmisiä vesipyssyillä. Hauska tempaus, Mikkelissä oli viime talvena jotain samanlaista jossa olin itsekin mukana.

Ideana on että pelaajat saavat jokainen nimen ja jotain tietoa toisesta pelaajasta jonka heidän tulee “tappaa”. Tappaminen käy vesipyssyllä (tai kotoisammassa versiossamme ihan vain läimäys olalle koska vesi olisi ollut talvella ärsyttävää) ja kuollut pelaaja antaa oman kohteensa tappajalle, joka sitten siirtyy edespäin ketjussa.

Pelaajille annetut nimet ovat ikään kuin ympyrässä niin että lopussa voittanut pelaaja saa oman nimensä. Eli siis viimeiset kaksi pelaajaa koettavat tappaa toisiaan. Mieluiten pelaajat eivät tiedä ketkä muut ovat mukana pelissä. Peli jatkuu usean viikon ajan ja tässä New Yorkin versiossa kolmen viikon aikarajan jälkeen kaikkien tavoitteeksi tuli tappaa yksi yhteinen kohde ja ensiksi sen löytänyt voitti.

Leikin charmihan tietenkin perustuu kulisseihin ja järjestäjien vakavuuteen. Paikallinen versio oli kovin sormi nenässä tehty ja näin ollen peli-intoa ei aivan samalla tavalla löytynyt kuin olisi ollut mahdollista. Lisäksi näillä omista säännöistämme poistetuille vesipyssyillä on tietty funktio; vesipyssyä heiluttava ventovieras henkilö tunnistautuu vastapelaajaksi toisin kuin vain sinua yllättäen olalle läimäisevä henkilö. Näin on mahdollisuus myös paeta vasta-agentin sinut löytäessä.

Pitääkin katsoa jos jotain vastaavaa saisi aikaan ensi vuonna. Iso mainostus ja jotain hauskaa palkinnoksi voittajalle. Lisäksi hyvin lavastettu agenttiverkosto peliä johtamaan ja paremmin mietityt säännöt. Koti, bussipysäkit ja ehkä työpaikat ja koulut on pyhää aluetta eikä niillä voi tappaa. Tappovälineeksi täytyy kehittää jokin ehkä hieman nolouttakin herättävä, hyvin näkyvä esine joka varoittaa jo pienen matkankin päästä lähestyvästä vaarasta. Vesipyssy on oikeastaan aika hyvä idea. Tästä kaikesta tulee mieleen melkein vuosien takainen Nokia Game.

Kuka on nähnyt tätä tuhatjalkaista:

Sen nimi on Kip ja se on Chilopoda wikiphiliae. Toisin sanoen Wikipedian kutakuinkin virallinen maskotti. En tiennyt tätä vielä äsken, mutta satuin lukemaan asiasta ja heti silmiin pisti kyseinen kuva. Se on ilmeisesti jonkun wikipedian käyttäjän piirtämä, eikä tekijänoikeuksista mainita mitään. Kuitenkin se vaikuttaa jotenkin tutulta vaikken ole maskotista kuullutkaan.

Toivoin että tähän kappaleeseen olisin voinut liittää valokuvan paikasta jossa sen olen ennenkin nähnyt, mutta en valitettavasti pitkän tutkiskelunkaan jälkeen sitä löytänyt. Muistan sen nähneeni jossain koulukirjassa tai ehkä Tieteen Kuvalehden tehtäväosiossa kuvituksena. Tehtävän alustuksena oli eräs marsilainen joka tutkii Maan asukkeja, itse kysymystä en muista. :(
Ehkä nyt koeviikolla kirjoja enemmän tai vähemmän kerratessani silmiini kyseinen hyönteinen pistää jossain. Lupaan jatkaa tarinaa heti kun löydän kirjan jossa tämän näin. Tarkoituksena olisi selvittää kuka tämän on oikeasti luonut ja kumpi kopioinut ja oliko siihen lupaa. Ei ole mitään hauskempaa kuin toimia salapoliisina merkityksettömien tekijänoikeusrikkomusten yllä.

Tämä onkin niin vaikea etten itsekään ensin arvannut mikä se oli.

Oikein arvanneelle luvassa taas elämää suuremmat palkinnot.

19. syyskuuta on kansainvälinen puhu kuin merirosvo -päivä. Silloin kaikki YARRRRtikuloivat kieltään kuin merten kauhut aikoinaan. Toukokuussa missasin kainsainvälisen pyyhepäivän, nyt on aika ottaa vahinko takaisin ja kertoa piraattivitsejä koko päivä. Ja ladata laitonta materiaalia vertaisverkoista.

Ahoy.

Kuten luvattu, tämän merkityksen arvannut saa prinsessan käden ja puoli valtakuntaa.

www.ccgr.org on peliarvosteluja tarjoava sivusto. Se mikä erottaa tämän sivuston muista vastaavista näkyy nimen kohdassa Christ Centered, eli arvostelut on tehty kristittyjen näkökulmasta kristittyjä varten. (Muutkin saavat niitä luke Tämä näkyy parhaiten arvostelujen lopussa olevassa kohdassa Appropriateness (sopiva, aiheellinen, asianomainen; noita sanakirja ehdotti suomennukseksi), jossa tarkastellaan sisältääkö peli paljasta pintaa, kiroilua, väkivaltaa tai muita asioita, mistä Kristinusko ei pidä.

Sivuun kannattaa tutustua kahdesta syystä. Ensinnäkin idea kuulostaa ja on erikoinen ja joidenkin mielestä ehkä huvittavakin. Toisaalta suurin osa arvosteluista on oikeasti hyviä ja niitä on paljon.

Tuli tuossa eilen uusinta pikkutuntia värittäessä vilkuiltua Spiderman elokuvaa. (Joka muuten oli mainoksissa kirjoitettu muotoon Spider - man) Se sai minut tajuamaan, että sarjakuvathan voisi olla mitä mahtavin blogittamisen aihe, kun minä kuitenkin olen sarjakuvien ystävä. Vaikka en sarjakuvia varsinaisesti kovin usein ostakkaan, niin en kuitenkaan jätä lukematta mielenkiintoista sarjakuvaa jos kohdalle osuu. Kokemusta minulla on ties minkälaisista sarjakuvista, olen lukenut niin Amerikkalaisia supersankarisarjakuvia, kuin nykyään kovin suosittua Japanilaista Mangaa. Täytyy myös manita erikseen nettisarjakuvat, joita on mukava lukea koneen ääressä istuessa.
Sarjakuvissa on hyvä muistaa se, että niihin pätee sama sääntö, kuin moniin muihin juttuihin. Yhtä hyvää sarjakuvaa kohti on  100 täysin pas*aa (Arvaa puuttuva kirjain peli). Se siitä.
Aiheeseen liittymätön maininta: Voisin koittaa ensiviikolla kirjoittaa blogin jossa linkitetään kerrankin johonkin muuhun, kuin wikipediaan. Minä en myöskään kertonut päivän aiheesta varsinaisesti mitään ja ehkä niin on hyvä. Loppu

Mitä yhteistä kuvan tuotteilla? Loistava pakettikuvitus. Kyllä, hattu mun päästä sille kuka nämä onkaan suunnitellut; pienellä Googletuksella ei kaveri selvinnyt.

Rainbowhan on Inex Partners Oy:n elintarvikelinja. Inex kuuluu S-ryhmälle ja tästä seuraten Ranbown tuotteita löytyy Alepoista, Prismoista, Saleista ja S-Marketeista. Myös Euromarket, Siwa ja Valintatalo myyvät, mutta ne ovat Wikipedian mukaan juuri vaihtamassa toiselle logistiikkapalvelulle, Tukolle, mikä omien johtopäätöksieni mukaan johtaa Eldorado ja First Price -tuotelinjoihinn siirtymistä.

Pirkalta puuttuu sama mitä mun saunatakilta ei; tyyli. Kuva yllä ehkä huono esimerrki, sillä siinä kuitenkin tuo kuvottava vihreä tausta (joka on tuttu eräältä verkkosarjakuvan sivulta, huomaan) toistuu. Kuitenkaan se ei pidä paikkaansa kaikissa tuotteissa (nimimerkillä ostin tänään Pirkan pähkinäsuklaata ja karkkia (pähkinätöntä)). Rainbow taasen pitää linjansa; vaaka, portainen liukuvärjäys tummilta reunoilta vaaleaan keskustaan ja kuvaava tuotenimi pyörennetyllä valkeareunaisella fontilla.

Rainbow suklaarusinat on ehkä parhaita.

Noniin, eihän tästä hehkutuksesta kukaan maksa, mutta taidan vielä asiaan liittyen mainita myös lukion pirtkän matematiikan oppikirjasarjan Pyramidi Tammelta. Kuvitus kirjan sivuilla on kaameaa mutta onneksi sitä on vähän, mutta sen kompensoi upea kansitaide:

Huonon kuvituksen palkinnon Akakilta saa englannin Culture Café. Kannet ovat ok, mutta heti alkuun päästyään kirja poraa verkkokalvolle tuhat ja yksi valokuvaa per sivu ja leikkii tekstillä ja asettelulla kuin oma käsialani. Pahimpia ovat muka naivit piirrokset elävöittämässä tehtävänantoja; pyöreälinjaisia hahmoja joiden haarat syystä tai toisesta leviävät suunnattomiksi ja silmät ovat alati vinossa. Hirvittää.

PS: Tänään on 11. syyskuuta. Paljon onnea äidille.

Harva kotimainen tv-ohjelma on saavuttanut samanlaista kestävää suosiota ja parhaan katseluajan näkyvyyttä kuin hiljattain päätösjaksonsa nähnyt sarja Virityskuva.

Oli jokseenkin lohdullisempaa nähdä kirjava neliö ruudukolla ympyröitynä kun kanavalla ei ollut lähetystä kuin nykyään lähetettävät chatit sun muut. Korjaa jos olen väärässä mutta en usko että kukaan koskaan ikinä milloinkaan oikeasti viritti vastaanotintaan tätä käyttäen, mutta samoilla linjoilla olen psykologianopettajani kanssa siinä että nyt kun ei ole enää mahdollisuutta käyttää tätä hyödykettä on olo paljon kurjempi. Ei niin että silti rupeaisin televisiotani väriarvoja säätämään vaikka YLE Teema sitä sunnuntai-illan uusintana lähettäisikään, mutta kyllä sitä kaipaa lämmintä tunnettä sydämessä kun tiesi että kontrastin käydessä vääräksi saattoi turvautua TV2:n aamupäivälähetyksen antiin.

Virityskuva saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin:

……….§

Tämä on viikon viikinki joka tällä viikolla on viikinki Tony “viikinki” Halme.

Ehkä parhaiten hänet tunnetaan roolistaan Die Hard -elokuvassaan, mutta monien yllätykseksi on hän toiminut myös lasinleikkaajana, kansanedustajana, vapaapainijana ja kalakauppiaana.

Painijana hän kulki (ja paini) nimellä Viikinki. Viikingit harvoin painivat (joskus kulkivat) mutta vapaita he olivat.

Halmeen suusta on kuultu mm. sanat “jumala armahtaa, minä en” ja hänen toinen nimensä ei ole Viikinki vaan Christian.

Viikingit olivat harvoin kristittyjä.

http://www.osgf.ge/akaki/kungfu-main.html

Kung Fu on todellista liikkeen runoutta ja Akaki Zatiashvili on Georgian ehkä pahin. Kun Akaki pääsee vauhtiin ei häntä pysäytä mikään. Kahden lohikäärmeen tekniikka on hänen käsialaansa ja on muutenkin itä-Euroopan kovin taistelija. Kotisivuillaan löytää jopa taustakuvia tietokoneeseensa.

Aavsitin pahaa jo silloin, kun suostuin, että uuden sivun tultua joudun blogittamaan säännöllisesti kerran viikossa. Eihän sen pitäsi periaatteessa mitään kovin vaikeaa olla, mutta on vain kovin vaikeaa keksiä mistä blogittaisi. Aihehan voisi olla mitä tahansa, mutta on se minusta mukava kirjoittaa tälläiseen jotain, joka voisi jopa kiinnostaa ihmisiä. Wikipedian mukaan Blogi on ajankohtainen, spontaani ja henkilökohtainen. Tämä ja monta muuta turhaa tiedon murusta löytää wikipediasta. (Noin saatiin esiteltyä linkki. Linkit antaa blogeille nettiuskottavuutta. Tai sitten ei.)

Pävän opetuksena voisi olla, että miettikää kaksi kertaa kun joku tuttavanne ehdottaa teille yhteistyötä nettisarjakuvan teossa. Joudutte kuitenkin tekemään tylsät hanttihommat, kuten värittämisen ja tekstien tunkemisen liian pieniin puhekupliin. Toisaalta ehkä se on sen arvoisa. Ehkä ei.

Siinä oli tältä viikolta. Tämä blogi kirjoitettiin pikkutunneille, ei pikkutunneilla. Itseasiassa kello on 15.50 ja tämä on siis 15 tuntia ja 50 minuuttia myöhässä aikataulusta. Huomaan ja huomautan myös, että rivityksen kanssa on ongelmia, syytä en tiedä.