Pikkutunneilla.com

Pakkohan sitä on ensimmäiseen tällä uudella sivulla julkaistavaan blogipostiin kirjoitettava jotain uudesta sivustosta. Valitettavasti sarjakuva ja Akaki jättivät aika vähän sanottavaa ja tässä tapauksessa aika vähän takoittaa ei mitään. Mutta täytyy myöntää, että tämä uusi sivusto on tyylikkäämpi, laadukkaampi ja nettiseksikkäämpi, kuin vanha. Olihan vanhassa sivussa omaa kauneuttaan, mutta minä haluan, että sivustolla on myös materiaalia, joka on piilotettu linkkien taakse, muuten sivu vaikuttaa köyhältä. Selailin juuri sivustoa tarkemmin läpi ja huomasin, että muutama asia on jäänyt viimeistelemättä. Minun esittelysivu ja FAQ. Toisaalta se on kai minun homma kirjoittaa itsestäni ja mitä FAQ;n tulee… FAQ = usein kysytyt kysymykset, joita ei meille ole esitetty.

Tässä alkaa hiljalleen kouluun lähtö tunkea päälle, mutta lupasin otsikossa vielä muuta ja olkoon se vaikka infoa siitä miksi kannattaa pitää korttipakkaa tietokonepöydällä, tai aina lähettyvillä. Nimittäin, ennekuin aloitin tämän blogin kirjoittamisen pääni oli tyhjä siitä, mitä kirjoittaisin, joten otin huomaamatta korttipakan käteeni ja aloin sekoitella sitä olen nimittäin huomannut, että korttien sekoittelu rentouttaa. Tyylillä ei ole väliä, mutta minä suosin tyyliä, mitä joku taikurikirja kutsuu nimellä rifle suffle, eli sekoitustyyli jossa kortja taivutetaan vastakkain niin, että ne ropisevat lomittain jonka jälkeen pakka kootaan taivuttamalla sitä. Muistakaa myös, että jos haluatte rentoutua, niin en suosittele korttitalon tekoa, varsinkaan jos teillä ei ole käytössä hyvää pöytää, rauhallista tilaa ja hyviä kortteja.

Eiköhän siinä ollut riittävästi.

Luvattiin korkeintaan 24 tunnin mahdollinen viive ennen kuin pikkutunneilla.com-osoite siirtyy osoittamaan tähän uudempaan versioon, mutta jos tätä luet niin sehän on jo ohi (paitsi jos olet Akaki joka oikolukee omaa tekstiään, toim. huom.)

Niin tuo #49 aika pitkälle tiivistää mitä kuuluu, mutta unohtivat pahaiset mainita että nyt tuo ihkuboksi on korvattu jokaiselle sarjakuvan jaksolle varatulla kommenttilaatikolla. Sen kuin klikata napsautat sitä sarjakuvan sisältävän postin otsikkoa (esim. “49 - uudesta sivusta”, se niistä joka on linkki ja jossa se sormella osoittavan käden kuva) ja sen tulisi näkyä yksin ainoana sisältönä näytöllä. Siinä alla on mahdolliset kommentit. Ja oman saa vapaasti heittää, ja minä hymyilen aina kun kommentti tulee, joten kommatkaa ahkeraan. Niin ja jokaista kommenttia jota et kirjoita kohtaan kuolee yksi delfiini.

Tämän lisäksi kommentteja voi jättää erikseen myös näille tekstisisällöille, jota tulee olemaan entistä enemmän melkein joka päivälle. Tämänkin artikkelin alle sopii laittaa muutama mielipide. Jos et tajunnut miten niitä lähetetään niin senkin saa sanoa sinne.

PS: Tuo kellonaika on syystä X tuntia tai paria edellä, joten tätä postia en kirjoittanut kello yhdeltä aamulla vaan noin kaksikymmentäviisi yli yksitoista illalla. Hyvää yötä.

PPS: Jos käytät Internet Exploreria saatat havaita erilaista ulkoasua kuin hyvillä selaimilla. Sivu on käyttökelpoinen ja sarjakuvaa lukee siinä missä muillakin, mutta Moska ja Piikki suosittelevat Operaa.

Skype on ilmainen internet-puhelin tai jotain. Skypecast on semmoinen konferenssipuhelun kaltainen. Noniin.

Eilen iltani ratoksi selasin läpi käynnissä olevia julkisia skypecasteja ja sitten osallistuin ensimmäiseen listassa. Linjoilla oli tasan yksi henkilö ja kuulokkeista kuului jotain näppäimistön kolinaa ja taustalta semmoisen tuulessa soivat kellon ääni. Hetki meni ja vastapäässä joku rupesi kyselemään oliko joku kuulolla ja vastasin ja sitten esittäydyttiin.

Kyseessä oli kaveri nimeltään Heron Stone ja hän oli kovin sanavalmis henkilö. Kävi ilmi että hän oli kovin intomielinen transhumanisti ja miehen aatteisiin kuului luopua valtioista ja kansoista tyystin seuraavan parinkymmenen vuoden aikana. Käsitteet kuten työnteko ja yksityisomistus olivat vanhentuneita ja kuuluivat Homo Sapiensekselle, ei hänen rodulleen. Mm. raha olisi unohdettava ja vaihdon välineenä voitaisiin käyttää sekunteja, ihmisen aikaa.

Kaverin pääkohde englannin kielen korjaaminen; oli kehittänyt parikin uutta kirjoitusjärjestelmää ja niitä sitten esitteli kotisivullaan fraktaalitaiteensa kera.

Huhhuh toivottavasti uudemmankin kerran tapaan miehen, oli nimittäin sen verran hulluja juttuja että toistekin tekisi mieli yöunensa ja ennen kaikkea moraalintajunsa menettää.

Lisäksi oli hurjan kiinnostunut korpeista ja osasi niiden viisaudesta kertoa. Niillä ruokaa kerätessään on määrätyt roolit; vartijat ja puolustajat jne.

Noniin, ensimmäinen PVL eli Piikon viikin linkki on sitten jo kuuluisuutta haalinut Internet-puhelin Skype. Tiettävästi nimi tulee Sky Peer to Peer Networkista tai vastaavasti ja on kaikkeudessaan varsin mukava ajanviete.

Mikä ehkä hienointa on tuo Skypecasts-sivu jossa nähtävillä irvistää rivi käynnissä olevia joukkopuhelinkeskusteluja joihin voi sitten hypätä mukaan jos mikrofonin omistaa. Toimiihan toki ilmankin mutta kovin voi olla ikävää jos eivät muut kuule ääntäsi. Hauskaa tulee olemaan.

Lisää asiasta Akakin jatkoissa.

No niin, tämän viikon sarjakuva on sitten piirretty uudella alustalla. Ennen käytössä oli Wacomin Volito -kynä ja joku Amilo-tietokone. Nyt on käyttöön otettu MacBook ja kynäksi Graphire4. Kovin monta tämä ei kiinnosta mutta se on totta kuitenkin.

Oli ainakin minulla mukavampaa piirtää. Nyt enää Aleksipulkkiselle käyttöön piirtopöytä ja ensi viikolla väritys on parempaa kuin mikään.

Tämän lisäksi lensin tänään pilvessä mikä oli hauskaa.

Tätä kirjoittaessa hiukoo ja kävinpä äsken keittiössä metsästämässä ateriaa. Pizzan löysin, runsaasti sipulia ja jauhelihaa. Kivaa. Kaksi minuuttia täydellä teholla että vielä haalea illallinen on valmis. Onko mitään hirveämpää kuin että rupeaa syömään jauhelihapizzaa ja se onkin oikeasti tonnikalapizzaa mutta näyttää jauhelihapizzalta!? On, jos niitä paloja on kaksi ja molemmat on tonnaria.

Nyt vedän paikallisessa kolmen koon kkkaupassa tarjouksessa olevia Pandan lakritseja ja suunnittelen seuraavaa trippiä keittiöön. Ensi kerralla varmistan ruoan raaka-aineet ja tarkistan ettei se sisällä tonnikalaa eikä mitään vastaavia yksikkömereneläviä.

Taas. Niin sanoo otsikko, jää vain kysymys taas…Mitä? No ensinnäkin minä olen tullut takaisin värittelemään pikkutunteja. Olen varma, että tämä aiheuttaa monin paikoin katkeruutta. Olen pahoillani. Voin myös sanoa, että lukiolaisen arki alkoi…taas. Huhujen ja juonipaljastusten mukaan toinen vuosi lukiosaa on rankempi ja vaikeampi, kuin edellinen, mutta miten on, koveneeko opiskelu, paranevatko välituntikeskustelut, voiko Aleksi olla nukahtamatta biologian tunneilla? Pysy sivustolla niin saat tietää vastaukset. Tai sitten et.

Kävin minäkin matkailemassa loman lopulla. En kuitenkaan mennyt minnekkään niin eksootiseen paikkaan, kuin Akaki, vaan tyydyin laivailemaan Tallinaan ja takaisin. Takaisin tullessa mukana oli jääkaapin täytteeksi pari pakettia tölkitettyä CocaColaa, juodessani sitä tajusin, että sehän maistuu paremmalta, kuin pullotettu cola. Valitettavasti se on myös kalliinpaa. Muutenhan minä en muuta joisikaan. (Siis virvoitusjuomana.)

Taas pitää lopettaa kirjoittaminen, kun ideat loppuvat kesken. Taas.

Kello 7 aamulla ja telttaan tuli juuri sähköt. Peruttuja lentoja kuulutellessaan megafonimies melkein kehottaa kylmää kahvia ottaneita hakemaan lämmintä tilalle. Kirjoittaisin tätä tietokoneella ellen olisi pakannut sitä kiloon kuplamuovia ja mailiin pakkausteippiä (joka tämän nokialaisen pikakirjoituksen mukaan on rakkausteippiä). Vähitellen pitkän jonon takana lämpiävästä ilmaisesta kahvista en tiedä, mutta tukkupaketista naukkaamani soft cookie oli erinomaista.

Englanti oli kivaa. Oli kolmipyöräisiä autoja ja korkeita busseja väärällä puolella katua.

Taas aikainen perjantaijulkaisu kun Akaki hilpaisee kohti koordinoidun yleisajan rajamaita ja vielä etelenpään. Kyse on viikon mittaisesta vierailusta aurinkoiselle Isle of Wightille ihailemaan paikallistaa flooraa, faunaa ja muita laktoosittomia kevylevitteitä sekä ehkä värikkäitä santoja.

Hieman epäilyttää tuo lentolippu. Mustavalkotuloste jostain internet-sivusta käärittynä matkatoimiston onnittelukirjeeseen pitäisi olla kaikki mitä tarvitaan että pääsee Lontooseen.

Olipa muuten kivaa vadelmia poimiessa. Se on melkein kuin viinimarjojen poiminta, paitsi ettei ole etua rypälemäisestä kasvusta ja vatut maistuu paremmalta. Mukana seikkaili siskokulta Lili-Ann. Minä voitin vadelmien määrässä mutta hän shakissa myöhemmin vattumaitoa litkien.

Katsahdimpa taas tuonne googlen tarjoamiin kävijätilastoihin ja yllätyin positiivisesti.

Heinäkuun aikana on käynyt 307 kävijää, jotka lukivat yhteensä 1112 sarjakuvaa. Kymmenen kävijää päivässä ei ole yhtään hullumpi, vai? Toissapäivänä, tiistaina ensimmäinen päivä oli sama 10 kävijää, jotka lukivat yhteensä 72 sivua. Uusi kuu alkaa aivan yhtä hyvin. Tämän vuoden aikana on ollut 2657 kävijää ja sivuja on luettu yli 11000 kertaa :) Tähän ei edes lasketa mukaan minun tahi Aleksin omia egoistisia lukuhetkiä.

Suosituin jakso käyntikertojen mukaan on numero 15 - Lintutorneista. Sanaleikit siis purevat, jos tähän on luottaminen. Lisää niitä tulossa.

Yhden lukuhetken pituus on useimmiten alle kymmenen sekuntia, jos sitä pidempään lukija sivulla viihtyy, on todennäköistä että viihtyykin sitten vähintään kaksi minuuttia. Näin sanoo tilasto. Samoin vain yhden jakson kerralla lukeneita on eniten, mutta jos edes toisen jakson jaksaa lukea niin käyrän mukaan on äärimmäisen tavallista että jää koukkuun ja lukeekin sitten kaikki jaksot. Puolitiehen jääneitä ei ole näkyvissä kuin muutama.

Keskiverto kävijä käy täällä joko joka toinen päivä tai kerran viikossa. Odottakaa vain niin pian saatte uutta vihdykettä joka päivälle viikossa niin kaikki kerran viikossa käyvätkin tahtovat tulla useammin.

Eniten kävijöitä tulee Mikkelistä, Kuopiosta ja Tampereelta. Terveisiä myös Kirnumäelle, joka johtaa kävijämäärässä heinäkuussa.